Onnellisuuden joogaa

"Kultaportin tuolla puolen,
satumetsä salainen.
Suljen silmät, kädet liitän,
aukee polku sisäinen.

Kulkee puiden latvuksissa
rauhan henki vilpoinen.
Taikalehdon siimeksessä
aarre, kukka kultainen.

Poimin lahjan kalliin, oivan,
sisältäni löysin sen.
Kuulen joogakellon soivan,
kiitos täyttää sydämen."

Olen kiitollinen joogan lahjan löytämisestä ja siitä, että joogasta on tullut polkuni. Joogaa kalliimpaa lahjaa ei voi ihmisellä olla, sillä jooga kulkee mukana, se tulee sisältä itsestä. Eikä ole mitään kauniimpaa elämässä kuin viettää aikaa muiden joogien kanssa rauhassa, eristyksissä. Jakaa sanaton rauha ja onni.

Joogan myötä tietoisuus kirkastuu ja olen tuntenut yhä syvemmin yhteyteni joihinkin sieluihin. Ilokseni kaksi niistä ovat koirani, joiden kanssa yhteytemme on syvä ja aistimme toistemme tuntemukset, vaikka olisimme kuinka kaukana toisistamme. Lisäksi olen huomannut, että minulla on vahva yhteys kahden sellaisen ihmisen sieluun, jotka eivät ole enää elämässäni, mutta aistin myös heidät syvästi. Jostain syystä meidän sielujemme ei kaikesta huolimatta ollut tarkoitus matkata tässä elämässä rinnan, vaan yhteys juontaa juurensa kauempaa. Yhteyden tunteminen on kallisarvoista, joskin raskasta kyseisten henkilöiden jatkettua tietään muihin suuntiin.

Deepak Chopran sanoin vielä: "Syvimmän nälkäsi voit tyydyttää vain löytämällä itsessäsi piilevät ulottuvuudet." 

Namaste <3

Kiertolaisuutta maailman poluilla

Muutama vuosi sitten stressasin kovasti sitä, miten saisin omaa hiilijalanjälkeäni pienemmäksi, kun olin jo ottanut kaikki keksimäni keinot käyttöön. Olin intohimoinen energiansäästäjä ja kierrättäjä, ja mietin paljon erityisesti asumisen kuormittavuutta. Elämä tuo kaikenlaista yllättävää eteen, ja enää ei ole tarvinnut uhrata ajatustakaan asumisen hiilijalanjäljelle, joka keskimääräisellä suomalaisella on varsin suuri neliöineen ja lämmityksineen. Nykyisin yövyn muiden nurkissa ja reissaan ympäriinsä pienen nyssykkäni kanssa, mukana pyyhe, vaihtovaatteet, hammasharja ja -tahna. Ympäristöasioiden suhteen olen saavuttanut melkoisen mielenrauhan. Käsitykseni maailman muuttamisesta on myös muuttunut, järjestömaailma on jäänyt taakse ja ihmisten mielenrauha on saanut ajatuksissani uuden merkityksen maailmankaikkeuden hyvinvoinnin kannalta.

Siinä missä majapaikkani vaihtuu alati, myös työtilanteeni elää jatkuvasti. Töitä on harvakseltaan, ja yleensä niistä tulee ilmoitus tunnin varoitusajalla. Elämäntilanteeni on opettanut suunnattomasti sopeutumista alituiseen muutokseen ja alun rauhattomuuden jälkeen olen alkanut nauttia tällaisesta elämästä. Elän hetki, päivä tai viikko kerrallaan. Joskin syksylle olen jo ilmoittautunut joogaopettajakoulutukseen Intiaan, joten jonkin asian olen miettinyt pidemmällä tähtäimellä. Taidan olla nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä aikamoinen erikoisuus, mutten enää stressaa siitä, etten tiedä, miksi haluan "isona" tai mitä haluaisin pidemmällä tähtäimellä tehdä. Olen viime kuukausina tavannut satoja tai jopa tuhansia uusia ihmisiä, erityisesti lapsia, ja oppinut heiltä ja elämänedellyksistä valtavan paljon. Käsitykseni elämästä, maailmasta ja suhtautumisesta omaan itseen ja muihin on kasvanut valtavasti. Uskon, että jatkossa kannan korteni kekoon tämän maailman hyväksi aivan erilaisin tavoin kuin menneinä vuosina ja se tuntuu todella hyvältä ja oikealta.

Rummutusta ja voimaeläimiä

Olin muutama päivä sitten pitkästä aikaa rumpupiirissä, ja täytyy sanoa, että kokemus oli todella voimakas. Tein hurjan matkan, joka päättyi suureen valkoiseen valoon ja yhteyteen maailmankaikkeuteen. Olen sen jälkeen leijunut korkealla ja joutunut tietoisesti maadoittamaan itseäni tähän todellisuuteen, koska kruunuchakrani on ollut yliaktiivinen. Rummutuksen aikana voimaeläimeni, hevonen, ilmestyi minulle taas hurjan vauhdikkaan laukan muodossa. Viilätimme läpi peltojen. Sain kuitenkin myös uuden, toisen voimaeläimen ainakin hetkellisesti, sillä ilves on ollut läsnä voimakkaasti rummutuksesta alkaen. Voimaeläiminä hevonen ja ilves merkitsevät seuraavaa:

HEVONEN
"Kops, kops, kaviot lähestyvät elämääsi. Kun hevonen ilmestyy voimaeläimeksesi, niin voit olla kiitollinen, sillä se ei ilmaannu kovinkaan helposti. Hevosen avulla pystyt kehittämään niin fyysistä kuin henkistä voimaasi ja ennen kaikkea tehtäväsi on jakaa tätä voimaa ja oppia myös toisille. Hevosen voima auttaa omien energioitten tasapainottamisessa. Kun energiasi ovat tasapainossa, niin löydät oman elämäsi polun ja voit luottavaisin mielin mennä eteenpäin. Kun polkusi kulkee oikein, niin voit jakaa lahjojasi toisille: myötätuntoa, opettamista, jakamista, rakkautta. Nämä kaikki ovat portteja ovimaan ja omaan tasapainoosi.

Elämäntilanteesi voi olla sellainen, että sinulla on tärkeä rooli jonkun tai joidenkin ihmisten auttamisessa. Hevosen voimalla vahvistut itse, mutta hevosen ilmaantuminen usein kertoo myös siitä, että sinulle tulee tärkeä rooli auttaa muita ihmisiä jaksamaan. samalla kun autat heitä, näet erilaisia elämänpolkuja ja opit koko ajan lisää elämän mystiikkaa. Näin näet ihmisten erilaisia tehtäviä elämässä ja opit kunnioittamaan näitä kaikkia. Koko ajan oma elämänkokemuksesi ja viisautesi kasvaa.

Hevonen voi ilmaantua sinulle myös, jos jokin odottamaton elämäntilanne on tulossa. Tällöin tarvitset paljon fyysisiä tai henkisiä voimia ja tilanteesta selviäminen vaatii paljon ponnistelua. Hevosen voimalla tästä kuitenkin selviät. Hevosen tullessa elämääsi, löydät mukaan annoksen villiyttä ja vapautta. Vaikkakin autat paljon toisia ihmisiä, niin se ei koskaan saa tapahtua alistumalla tai omaa vapauttasi menettämällä. Mitä villimmin ja vapaammin pystyt elämäsi kohtaamaan sen voimakkaammin löydät itsestäsi elämänpaloa."

 ILVES
"PÄÄTEEMA: Salaisuuksien pitäminen, suojeleminen, opas.
Ilveksellä on kyky liikkua läpi ajan ja paikan, kohdata Suuri Hiljaisuus - se on salaisuuksien tietäjä. Veli tai sisko Ilves omaa henkilökohtaista voimaa ja tuntee tien aarteiden luokse.
PARANTAVA VOIMA: Ilveksen parantava voima on selvänäköisyyttä. Ilves näkee pelkojen taakse, se löytää piilotetut totuudet, mutta se ei paljasta näitä tietoja - Ilves tietää."

Olin todella hämmentynyt ilveksen ilmestymisestä, mutta pohdiskeltuani hetken sen tarkoitusta, on selvääkin selvempää sen olevan tällä hetkellä tärkeä voimatekijä. Olen viime aikoina erityisen viehättynyt erityisesti oman sisimmän totuuteni etsintään. En osaa enkä halua valehdella itselleni pienimmästäkään tuntemuksesta. Hevonen ja ilves ovat oikeita oppaita tällä tiellä. Toivon niiden olevan läsnä myös ensi syksynä, kun vietän useamman kuukauden henkisellä tiellä Intiassa.

Epävakaudesta tyyneyteen

"Mä meen yläasteelle, lukioon ja yliopistoon ja sitten töihin."
"Sitten sä ootkin eläkkeellä ja kuollut."

Näin keskustelivat kaksi 8-vuotiasta. Putkiajattelu elämän kulusta on yleistä, mutta hätkähdyttävää oli kuulla sen syöpyneen jo näin pienien lasten mieliin. Heidänhän tulisi leikkiä ja nauttia elämästä. Mihin heidän keskustelustaan unohtuivat kokemukset, elämykset, uuden näkeminen ja kokeminen? Vielä aikuisiälläkin irrottauduttuani itse putkimallista, joutuu tietoisesti taistelemaan tuota elämänmallia vastaan, joka hallitsee ympäröivää yhteiskuntaa. Jos ei etene portaalta toiselle, on usein jotenkin poikkeava... kunnianhimoton, päämäärätön, joidenkin mielestä ehkä epäonnistuja. Vai onko? Jos haluaakin saada elämästään vain mahdollisimman paljon irti, erilaisia kokemuksia, näkemyksiä, kun kerran on elämän lahjan itselleen saanut.

Löysin buddhalaisen runon, joka kuvaa aika hyvin kaikkea, mitä olen kokenut.

Riippuvaisen elämä on epävakaata, riippumattoman elämä ei ole epävakaata.
Kun ei ole epävakautta, on tyyneys.
Kun on tyyneys, ei ole minkäänlaisia taipumuksia.
Kun ei ole minkäänlaisia taipumuksia, ei ole tulemista eikä menemistä.
Kun ei ole tulemista eikä menemistä, ei ole kuolemaa tai syntymää.
Kun ei ole kuolemaa tai syntymää, ei ole sen enempää ”täällä” kuin ”tuola puolen”  eikä ”niiden välissä”.
Juuri tämä on kärsimyksen loppu.

Kun pääsi sinuiksi sen kanssa, ettei ole elämässä mitään ulkoista, johon tarrata, ei työtä, asuntoa, parisuhdetta, säännöllisiä tuloja, oli opittava elämään sen kanssa. Sitä myötä elämä muuttui onnellisemmaksi kuin koskaan ennen. Pääsi elämän ytimeen, elämän iloon. Merkittäviin pieniin elämyksiin ja ilon lähteisiin. Haittapuolena tuli kuitenkin se, että entiset "vakauden" lähteet muuttuivat pelottaviksi. Niiden kohtaaminen yhdistyy vielä liiaksi onnettomaan elämänaikaan. Onneksi ei ole muuta kuin tässä ja nyt. 

Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

(Chisu: Yksinäisen keijun tarina)

Kevään tullen

Leskenlehdet kukkivat, linnut livertävät ja aurinko lämmittää. Kevät on hyvässä vauhdissa. Hankien alta on paljastunut käyneitä hirvenluita, joista on metsissä käyty taistelua koirien kanssa. Yksi metsäkaurisjahtikin on suoritettu, mistä jäi traumat minulle ja kauriille, kun koirat taas olivat onnessaan. Toivottavasti monet ovat ajoissa kylväneet yrtit, tomaatit yms., jotta ne ehtivät ajoissa tuottamaan satoa. Oma elämäni on viime aikoina tarjonnut ties minkälaisia seikkailuja. Kuukausi sitten tähän aikaan istuin todennäköisesti Skotlannissa meditaatiotyynyllä. Vietin ihania päiviä vain joogaten ja meditoiden. Sain nauttia kerta kaikkiaan erinomaisten Sudakan ja Sadhitan joogaopetuksesta. Sen jälkeen olen ehtinyt työskennellä päiväkodissa, ensiapukouluttautua, hiihtää hankikannoilla, samoilla metsissä, pohtia elämää suunnasta jos toisestakin. Viime yönäkin koin eräänlaisen seikkailun polkiessani räntäsateessa läpi pimeän maaseudun märkänä, viluisena ja väsyneenä päästäkseni koirieni luo, hokien mielessäni "kestäkää rakkaani, mitä tulen". Matka tuntui loputtomalta, kun ei meinannut nähdä edes, missä tie kulkee, mutta kun olin perillä saanut itseni peiton alle koirien kera, koin itseni henkisesti voittajaksi.

Asunnottomuus on ollut monin tavoin kasvattava kokemus. Kerrankin ei ole tarvinnut stressata rahojen riittävyydestä asumiskulujen lisäksi omaan ja koirien elättämiseen. Tunnen myös itseni harvinaisen vapaaksi ja siksi onnelliseksi. Asunto tosin on tiedossa puolen vuoden päähän. Kotikaupunkikin vaihtuu. Pääkaupunkiseudulta ei asuntoa löydy, joten päätin jättää suurten kaupunkien hektisyyden ja muuttaa oman mielenrauhani ja koirien hyvinvoinnin vuoksi pieneen kuntaan, jossa minulla ei ole ystäviä enkä uskokaan löytäväni samanhenkisiä. Vaikka asunnon odottamiseen liittyy pelonsekaisia tunteita, odotan myös, että pääsen sisustamaan asunnosta joogisen harmonisen.

Onpa tuo asunnottomuus muutoinkin koskettanut minua. Purskahdin melkein itkuun valtuustolle puhuessani pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa käsitellessämme, koska en kykene käsittämään ihmisiä, jotka eivät ole valmiita auttamaan eniten tarvitsevia ja luovat stereotyyppisiä käsityksiä ahdingossa olevista. Kehoni on edelleen ahdistunut tuosta käsittelystä, mutta olen iloinen, että kehoni kertoo, millaisten ihmisten seura ei ole minulle hyväksi. Kaipaan ympärilleni lämpimiä, välittäviä, avoimia ja henkisiä ihmisiä. Jooginen kehoni erottelee muutoinkin nykyisin tarkasti, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Esimerkiksi alkoholi, rasvainen ruoka ja liika kofeiini on hylätty. Kehoni kaipaisi myös päivittäistä meditointia, mutta en ole sitä saanut vielä otettua mukaan arkieloon.

Viime kuukaudet ovat opettaneet minulle elämästä, maailmasta ja ihmisistä enemmän kuin tähänastinen elämäni muutoin, joten odotan innolla myös tulevia kuukausia.