Olen viimeisen kuukauden aikana miettinyt paljon sitä, miten elämä viskoo ihmisiä. Olen törmännyt vanhoihin tuttuihin, joiden tielle elämä on tuonut yllätyksiä, osa negatiivisia, osa positiivisia. Jotkut harvat tuntuvat noudattavan "putkimallia" ja olevan siihen enemmän tai vähemmän tyytyväisiä. Ulkoapäin katsoessa on mielenkiintoista ja toisaalta ihan positiivistakin huomata, ettei etukäteen voi sanoa, mitä kunkin elämään saapuu. Joidenkin luulisi kuolleen huumeisiin jo vuosia sitten, mutta heidän elämästään onkin tullut onnellista ja sisällöllistä. Joidenkin maailmanparantajien kuvittelisi osaavan huolehtia samalla myös omasta elämästään, mutta elämänhallinta lähteekin käsistä ja edessä on kasa maksamattomia vuokria ja siten kaaottinen, kenties vieläkin hallitsemattomampi tilanne. Sitten on niitä, jotka vuosi vuoden jälkeen juoksevat eteenpäin ulkoisten puitteiden perässä, luoden mainetta ja mammonaa, omasta mielestäni ehkä naurettavinta, jos se kaikki tehdään vielä markkinoinnin alalla (koska en näe sillä syvempää tarkoitusta). Lähteekö tällaisten putkimallin noudattajien elämä vielä joskus syöksykierteeseen vai voivatko he todella vuosikymmenestä toiseen olla tai uskotella itselleen olevansa onnellisia?
Eilen törmäsin sattumalta muutamaan vanhaan tuttuun. Tuntui kuin olisin ollut arvioivien silmien alla - miten olen pärjännyt elämässäni, olenko tehnyt "oikeita" valintoja ja saavuttanut päämääräni. Huomasin tuon arvioinnin vielä ahdistavan minua hieman, vaikka toisaalta se tuntui huvittavalta. Ja pääasia tuntui olevan, että jos olisin tilanteessa, jota nuo ihmiset pitäisivät onnistumisena, itse pitäisin todennäköisesti itseäni epäonnistujana ja olisin äärimmäisen onneton, koska elämä olisi pelkkää ulkoista kulissia.
Yhä useammin tunnun tapaavan ihmisiä, jotka ovat jättäneet tällaiset kierteet taakseen. Monet ovat luopuneet työstään, muuttaneet toisella puolelle maata, arvottaneet elämänsä aivan uudestaan. Taidan kuulua itsekin tähän joukkoon, joskin minulla prosessi on kestänyt jo useamman vuoden. Oravanpyörästä uloshyppääminen taitaa olla uusi trendi, tai harva ystäväpiirissäni ainakaan enää arvostaa vakituista työtä ja taloudellista huolettomuutta. Tuntuu hyvältä pärjätä vähällä. Olla onnellinen siitä, mitä on. Onko nyt se pehmeiden arvojen aika? Hyvinvointia ja rauhaa itse kasvatetuista porkkanoista, punajuurista, sipuleista, lehtikaalista ja härkäpavuista <3
maanantai 20. elokuuta 2012
lauantai 4. elokuuta 2012
Ekoa ja dharmaa
Namaste <3
Ihanuutta! Pyreneiden karuja maisemia, alkeellisia olosuhteita, eristyneisyyttä, meditaatiota, joogaa ja samanhenkistä seuraa. Niistä on onni tehty. Sain taas nauttia Sudakan ja Sadhitan erinomaisesta opetuksesta. Olen todella kiitollinen, että nuo miehet ovat saapuneet elämääni. Heidän avullaan olen saanut kaivettua todellista minuuttani esille ja luotua tasapainoa kaikkeen olevaan. Retriittipuitteina meillä oli Ecodharma, joka tekee todella arvokasta työtä. He yhdistävät ympäristöajattelun ja henkisyyden eläen yksinkertaista, mahdollisimman omavaraista ja sähkötöntä elämää karussa vuoristossa. He järjestävät vuosittain mm. retriitin aktivisteille tukeakseen heidän kamppailuaan paremman maailman puolesta ja antaen välineitä jaksamiseen ja omasta itsestä huolehtimiseen samalla, kun kamppailee esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan. Kuulemamme tulokset olivat äärimmäisen hyviä. Aktivistit olivat poikkeuksetta saaneet viikon retriitistä niin paljon antia, että olivat puolen vuoden päästä huomattavasti onnellisempia ja myös aikaansaavempia. Toivottavasti vastaavanlaiset retriitit yleistyvät muuallekin maailmaan. Tuntuu, ettei Suomen aktivistipiirit kuitenkaan ole vielä valmiita vastaanottamaan henkisyyttä negatiivisen, suorituskeskeisen ja ateistisen ilmapiirin sisälle, vaikka loppujen lopuksi buddhalaisuuden aatteet menevät pitkälti yksiin ympäristöaktivismin kanssa.
Pyreneiltä paluun jälkeen olen saanut olla kiitollinen monista pienistä arkisista ihmeistä. Enää ei tarvitse stressata niin paljon ruoan riittävyydestä, sillä mustikkasato on käsittämättömän mahtava. Vaikka kuinka kerää, kerää ja kerää, metsät ovat suorastaan sinisenä. Myös kantarelleja ja vaaleaorakkaita sain nautittavaksi. Ja mikä parasta, lehtikaalit kasvavat sittenkin! Myös härkäpavut kasvattavat jo palkojaan. Kaikki ei aina suju suunnitellusti, mutta asiat ratkeavat tavalla tai toisella <3 Hehee, ja päälläseisontakin alkaa sujua!
Ihanuutta! Pyreneiden karuja maisemia, alkeellisia olosuhteita, eristyneisyyttä, meditaatiota, joogaa ja samanhenkistä seuraa. Niistä on onni tehty. Sain taas nauttia Sudakan ja Sadhitan erinomaisesta opetuksesta. Olen todella kiitollinen, että nuo miehet ovat saapuneet elämääni. Heidän avullaan olen saanut kaivettua todellista minuuttani esille ja luotua tasapainoa kaikkeen olevaan. Retriittipuitteina meillä oli Ecodharma, joka tekee todella arvokasta työtä. He yhdistävät ympäristöajattelun ja henkisyyden eläen yksinkertaista, mahdollisimman omavaraista ja sähkötöntä elämää karussa vuoristossa. He järjestävät vuosittain mm. retriitin aktivisteille tukeakseen heidän kamppailuaan paremman maailman puolesta ja antaen välineitä jaksamiseen ja omasta itsestä huolehtimiseen samalla, kun kamppailee esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan. Kuulemamme tulokset olivat äärimmäisen hyviä. Aktivistit olivat poikkeuksetta saaneet viikon retriitistä niin paljon antia, että olivat puolen vuoden päästä huomattavasti onnellisempia ja myös aikaansaavempia. Toivottavasti vastaavanlaiset retriitit yleistyvät muuallekin maailmaan. Tuntuu, ettei Suomen aktivistipiirit kuitenkaan ole vielä valmiita vastaanottamaan henkisyyttä negatiivisen, suorituskeskeisen ja ateistisen ilmapiirin sisälle, vaikka loppujen lopuksi buddhalaisuuden aatteet menevät pitkälti yksiin ympäristöaktivismin kanssa.
Pyreneiltä paluun jälkeen olen saanut olla kiitollinen monista pienistä arkisista ihmeistä. Enää ei tarvitse stressata niin paljon ruoan riittävyydestä, sillä mustikkasato on käsittämättömän mahtava. Vaikka kuinka kerää, kerää ja kerää, metsät ovat suorastaan sinisenä. Myös kantarelleja ja vaaleaorakkaita sain nautittavaksi. Ja mikä parasta, lehtikaalit kasvavat sittenkin! Myös härkäpavut kasvattavat jo palkojaan. Kaikki ei aina suju suunnitellusti, mutta asiat ratkeavat tavalla tai toisella <3 Hehee, ja päälläseisontakin alkaa sujua!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)