Pienenä suuressa maailmassa

Olen viime kuukaudet katsellut ja pohtinut elämää ja maailmaa osittain uusin silmin, entistä harkitsevammin ja perinpohjaisemmin, samalla omia muistoja kaivellen. Maailma ja ihmisten elämäntavat eriytyvät entistä hurjempaa vauhtia. Mm. tuloerot, ruokailutottumukset ja kulutustavat kulkevat kahteen eri suuntaan. Talouskasvu on sokaissut osan, osa elää vähällä joko omasta valinnasta tai pakotettuna. Viime vuosina olen ympäristönäkökulmien lisäksi pohtinut paljon ihmisten ruokailua, ja sitä, kuinka epäterveellisesti monet syövät. Ylipainoisten ja elintapasairauksien määrä kasvaa talouden ohella. 

Hormonien vaikutuksesta olen käynyt ajatuksissani läpi omaa lapsuuttani. Ruokavalio oli kaukana nykyisestä. Ala-asteikäisenä muistan syöneeni usein esimerkiksi sokeroituja muroja ja jogurttia, vanukkaita, kaupan valmislihapullia, -pizzoja, -hampurilaisia ja –kebakkoja, vaaleaa leipää, leikkeleitä, vehnää eri muodoissa sekä tietysti viikonloppuisin karkkia ja limua. Toki siinä sivussa ns. tavallista kotiruokaa ja onneksi sentään reilusti hedelmiä, marjoja ja salaattia. Nyt katsottuna silloinen ruokavalio oli kaikkea muuta kuin terveellinen, ja sain aimoannoksen esimerkiksi sokeria, säilöntäaineita ja lihan mukana tulleita antibioottijäämiä. Sen sijaan vitamiineja ja hivenaineita tuskin tuli tuollaisesta valmisruoasta juurikaan. Nykyisin kammoksun kaikkia noita aineksia enkä halua tulevan lapseni syövän kaupan valmisruokia, vehnää tai mitään sokeroitua. Suurin toivo terveellisestä ruokavaliosta on, kun siihen kasvaa lapsesta asti. Toivon, että lapsi oppii nauttimaan terveellisistä mauista ilman, että kaikki on kyllästetty sokerilla, rasvalla ja suolalla, mihin monen nykyihmisen makunystyrät ovat tottuneet. 

Ai niin, tässä taannoin törmäsin tutkimukseen, jossa yhtä perhettä (olikohan saksalainen) tutkittiin. Tutkimuksen alkaessa he söivät ns. tehoruokaa ja perheen jokaisen jäsenen, myös pari vuotiaan lapsen, virtsa sisälsi paljon kemikaaleja, erityisesti hyönteismyrkkyjä. Virtsan tutkimisen jälkeen heidän ruokavalionsa vaihdettiin täysin luomuksi. Kahden viikon jälkeen virtsat tutkittiin uudelleen, eikä kemikaalijäämiä enää ollut. Omasta terveydestä huolehtiminen ei siis ole niin kovin vaikeaa ja jo lyhyellä aikavälillä voi saada aikaan tuloksia.

Ruokavalion ohella ajatuksia herättää ihmisten kulutustottumuksiensa vuoksi saamat kemikaalimäärät. Altistumme valtavalle määrälle myrkkyjä väkisinkin, sillä niitä kulkee ilmassa ja niitä tulee ihoomme aina, kun käymme esimerkiksi kaupassa tai sairaalassa, saati sitten teollisuuslaitoksissa. Suurin osa kodeistakin on kyllästetty kemikaaleilla. Uudet huonekalut on käsitelty erilaisilla lakoilla ja palonestoaineilla, vaatteet sisältävät huomattavia määriä kemikaaleja ja muoveissa on mm. vaarallisia pehmentimiä. Keväällä islantilainen tutkija totesi, että jos hän olisi lisääntymisikäinen tai raskaana, hän olisi huolissaan ympäristön myrkyistä. Ajatelkaapa nykyaikana syntyviä lapsia, jotka altistuvat hedelmöityshetkestä lähtien valtavalle myrkkykuormalle. Lapsille vieläpä kannetaan lahjoiksi muovisia leluja, jotka on pehmennetty mm. ftalaateilla. Huh. Ja sitten vielä ihmetellään, miksi syövät lisääntyvät! Itse pyrimme välttämään muovisia leluja, ja muutenkin ostamaan sekä vaatteet että lelut käytettyinä, jotta niistä olisivat jo enimmät myrkyt lähteneet. 

Markkinat osaavat toki hyödyntää myös ympäristö- ja terveystietoisuutta. Hyvä esimerkki tästä on turvallisena puruleluna kaupattava Sophie-kirahvi, joka on valmistettu luonnonkumista. Se on varmasti yksi turvallisimmista leluista, joita lapselle voi hankkia, ja alittaa kirkkaasti leluille asetetut kemikaalirajat. Silti sekään ei yletä täyttämään elintarvikestandardeja, joita pitäisi mielestäni tarkastella silloin, kun kyseessä on ”syötävä” lelu. 

Markkinoiden toiminnasta muuten myös sellainen esimerkiksi, että keväällä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan suosittu rikkaruohomyrkky Round Up aiheuttaa syöpää. Moniko luki sen? Heti perään alkoi massiivinen mainoskampanja, joka markkinoi Round Upia valtavan hyvänä ja tehokkaana rikkaruohojen tuhoajana. Vaikkei lukisikaan tutkimuksia kemikaalien myrkyistä, ihmettelen usein ihmisten mustavalkoista ajattelua. Jos joku kemikaali on suunniteltu tappamaan jotain elävää organismia, on se sitten kasvi tai vaikka hyttynen, eikö järki silloin sano, että se on myrkyllistä eläville soluille ja siten myös ihmisille?! Toivottavasti oma lapseni ei joudu samanlaisen hyttysmyrkky/karkote- ja Raid-pilvien keskelle kuin itse lapsena. 

Kaiken tämän tiedostaminen nykyelämäntavoista ei suinkaan ole helppoa. Perheeseemme on siis syntymässä lapsi syksyllä, ja olen miettinyt kasvatusta niin suunnasta kuin toisesta. Kaikkea tätä pohtiessaan huomaa olevansa todella yksin (tai kaksin). Missä ovat tiedostavat, terveellistä elämäntapaa noudattavat ekoperheet tai –ihmiset? Onkohan tulevan lapsen kasvatus jatkuvaa taistelua muita vastaan? Ei, emme halua muovileluja tai ylipäätään paljon leluja lahjaksi, ei, lapsemme ei syö karkkia tai juo limua eikä syö lihaa. Ei, lapsemme ei saa katsoa televisiota tai istua loputtomiin tietokoneen, kännykän tai muun ruudun ääressä. Kaikki tämä kuulostaa vieläpä kovin negatiiviselta, mutta tavoitteena on silti positiivinen, läsnä oleva kasvatus, jossa kannustetaan, rohkaistaan ja kehutaan sekä tehdään asioita yhdessä. Hoidetaan eläimiä, retkeillään metsässä, askarrellaan, laitetaan ruokaa, pelataan ja luetaan. Mutta haaveitahan nämä ovat, todellisuus voi olla (ja todennäköisesti on) paljon unelmia raskaampi toteuttaa. Olen kuitenkin valtavan onnellinen, etten hankkinut lasta parikymppisenä, sillä olen kasvanut itse valtavasti sen jälkeen ja saanut paljon tietoa. Toivon, että osaan nyt kasvattaa paremmin, läsnä olevammin ja tiedostavammin. Kaiken lisäksi nyt voin kasvattaa lasta maaseudulla, kaukana kaupungin melusta, saasteista, kiireisestä ilmapiiristä, kilpailusta ja valosaasteesta.

Luonnonlasta odotellen <3