Kahvipussipunontaa

Innostuin alkuvuodesta ja keksin, että haluan alkaa tehdä käsitöitä kahvipusseista. Aiemmin en ole liiemmin intoillut nähdessäni kahvipussikasseja yms., mutta jostain syystä halusin opetella tämänkin taidon ja voi, että on kivaa ja koukuttavaa! Löysin kansalaisopiston kurssin, jolla pääsin opettelemaan taitoja ja aloitin heti kenties haasteellisimmasta kassien valmistustavasta, vinopunonnasta. Mitä sitä ensin yksinkertaisempia opettelemaan.

Kassin tekeminen on yllättävän työlästä, kun pusseista leikataan ensin suiroja, jotka taitellaan kolmin tai nelin kerroin riippuen, kuinka vahvan kassin haluaa. Sen jälkeen ne yhdistetään neljän suiron nauhoiksi, joita vielä punonnan loppuvaiheessa pitää jatkaa. Ensimmäinen tekeleeni on pienehkö kassi, johon siihenkin upposi melkein 50 kahvipussia, kun punonta on tehty kaksinkertaisesti eli ensin ylös ja sieltä takaisin alas. Omat pussit eivät siis suinkaan riitä, vaan niitä on haalittu tutuilta ja tutun tutuilta. Punontaa aloittaessa tuntui, että punontanauhat menevät aivan solmuun, kun yritti hallita kaikkien 20 nauhan kahteen suuntaan punoutuvia päitä. Kurssilla nauroimmekin, että kurssia voisi mainostaa myös kaaoksen hallinnan opetteluna. Kun reunat alkoivat selkeästi kohota ylöspäin, helpottui punonta kuitenkin huomattavasti. Kassille tuli mitoiksi 25cm korkeutta, 30cm leveyttä ja 16cm syvyyttä. Kohtuullinen tekele ensimmäiseksi kahvipussi- ja punontatyökseni. Työtunteja kertyi varmaankin noin kuusi, tai enemmänkin.

 

Heti perään piti tietysti päästä aloittamaan toinenkin työ ja tein pienen, noin 15cm korkean koristesäilytyskorin esim. avaimille tai tulitikkurasioille. Siihenkin meni kuitenkin 14 vähän ohuempaa ja lyhyempää nauhaa ja noin 12 kahvipussia. 

 

Punonnan ensimmäinen työvaihe, nauhojen asettelu pohjaksi. 

 

Punontaa, kun laidat jo hieman nousseet.

 

Valmis pieni kori. 

 

Vielä puuttuu sangat molemmista tekeleistä ja voi olla, että saavatkin odottaa niitä, jotta ne tulee valittua harkiten. Nyt onkin pusseja sen verran vähän jäljellä, että joutunee pitämään lyhyen tauon punonnassa tai tekemään vain jonkin pienen työn. Meneillä on onneksi monen monta muutakin käsityöprojektia. 

Körttisukat

Olen innostunut neulomaan perinnekuvioisia sukkia ja lapasia. Puoliskolle tein vitsinä Keski-Pohjanmaan körttisukat ja ei-niin-vitsinä samanlaiset isälle myöhästyneenä synttärilahjana. Kuvio on helppo ja pystyin tekemään sukat vain netistä löytyneiden kuvien perusteella. Värit valikoituivat sen perusteella, mitä löytyi kaapista. Koska pidän pitkistä sukanvarsista, meinasin tehdä perinteistä kuviota pidemmät varret, mutta onnistuin kuitenkin pitäytymään perinteessä. Ehkä teen joskus itsellenikin vastaavat sukat pitkillä varsilla ja kirkkailla väreillä.

 

Körttisukat (miesten)

Lanka: 7 veljestä

Puikot: 3,5

Silmukoita: toisessa parissa 56, toisessa 60 

Seuraavaksi tekeillä on maakuntalapasia.

Ihana, rentouttava jooga

Viime kuukausina tuntuu media olleen vielä entistäkin enemmän täynnä uutisia ja keskustelua joogan hyvinvointivaikutuksista. Noin kuukausi sitten mm. Helsingin Sanomat uutisoi julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan jooga lieventää masennusta ja unihäiriöitä ja helpottaa mielen yliaktiivisuutta, kuten ADHD:ta ja skitsofreniaa. Jotkut tahot uutisoivat tutkimustulosten olevan yllättäviä, mutta kaikki joogaa pidempään harjoittaneet varmasti tietävät omasta kokemuksesta, ettei tuloksissa ole yllätyksiä, vaan joogan vaikutukset hyvinvointiin on helposti havaittavissa omassa kehossa ja mielessä jopa lyhyen ajan, joskin säännöllisen harjoittelun jälkeen. Kehollisia vaikutuksia ovat mm. ryhdin ja ruoansulatuksen paraneminen, verenpaineen aleneminen, hengityksen syveneminen ja stressin helpottuminen.

Joogaa itse opettaessa parhaita hetkiä ovat ne, kun joku saa tunnilla oivalluksia. Aloittelijat harvoin ymmärtävät joogan henkistä puolta tai osaavat päästää muualla yhteiskunnassa vallitsevasta kilpailuhengestä irti joogaharjoituksenkaan aikana, mutta pienetkin keholliset oivallukset ovat arvokkaita. Opettajana tuntuu hyvältä kuulla tunneilla kävijöiden kiitoksia ja kehuja siitä, kuinka jooga tuntuu hyvältä ja esimerkiksi selkäkivut ovat helpottaneet. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, miten itse onnistuu opettajana, koska joogassa on kyse syvemmistä, yksilöllisistä asioista ja yhteyden kokemisesta. Niinpä parasta on se, kun huomaa tunnilla kävijöiden kehittyvän niin, että osaavat loppushavasanan aikana päästää irti, ja huomaa, kuinka keho (ja siis mieli) kerta kerralta oppii rentoutumaan ja päästämään irti paremmin. Kun vieläpä kuulee kommentin, ettei meinaa pysyä hereillä loppurentoutuksen aikana, ei voi muuta kuin ajatella, että vau, mieli alkaa tottua irtipäästämiseen, kun on oppinut rentoutumaan harjoituksen aikana niin syvällisesti. Samoin arvokasta on se, että joku oivaltaa hengittämisen merkityksen ja sen vaikutuksen mieleen ja kehoon, erityisesti stressinhallinnassa.

On ollut ilo välittää joogaa ihmisille, jotka eivät ole siitä ennen juuri tienneet, ja vaikka yleensä inhoan ihmisryhmien edessä esiintymistä, 20 hengen ryhmän ohjaaminen on tuntunut ikään kuin luonnolliselta. Niin kuin joogaopettajakoulutuksessamme sanottiin, opettajana olet ikään kuin vain väline sanomalle. En siis koe varsinaisesti itseäni opettajaksi, olen vain sanansaattaja.

Yle Areenassakin on lukuisia radio-ohjelmia joogasta ja sen hyvinvointivaikutuksista ja suosittelen niitä lämpimästi. Erityisesti tämä Mia Jokinivan kirjasta kertova artikkeli ja haastattelu ovat hyviä. Muita hyviä mm. vuoden takainen Kylli Kukkin haastattelu sekä mindfulness-keskustelu.