maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kevään heräämistä ja koiruuksia

Näin tänään ensimmäisen aivan keltaisena leskenlehtiä kukkivan rinteen. Viikonloppuna näin valtavasti joutsenia ja kurkia, jotka ovat nyt palanneet pesimään suurin joukoin. Peipot ja västäräkitkin ovat ilmaantuneet. Hemmottelin myös itseäni ja ostin pihalle kevätkukkia, mm. orvokkeja. Tomaatteja ja yrttejä kylvin esikasvatukseen ensimmäisen kerran noin kaksi kuukautta sitten, toisen erän kuukausi sitten ja tänään tein taas kylvöjä. Yrttien ja tomaattien lisäksi nyt on esikasvatuksessa myös lehtikaalia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Sain jo koulittua ensimmäisen tomaattierän, mutta juuri koulitut taimet ovat tässä kuvassa vielä nuukahtaneita ruukun vaihdon myötä. Toivottavasti virkoavat pian. Kohta loppuukin ikkunoiden äärestä tila, jotta saisin enempää taimia kasvamaan. Onneksi kevät on kuitenkin alkanut edetä niin nopeasti, että tätä menoa pääsee pian kylvämään uloskin.

 

Kevät on vallannut sydämen niinkin, että innostuin tekemään kevätsiivousta. Viikonloppuna siivosimme aittojakin, jotta niistä saisi tehtyä majoitustilaa. On ihanaa saada sisustaa vanhoilla esineillä ja luoda todellista maalaisidylliä :) 

Kevät ei silti ole ollut huoletonta aikaa. Toinen koira on jo kuukausia oireillut pahaa eroahdistusta, joka on saanut minutkin ahdistumaan pahoin. Eroahdistuksen poiskouluttaminen ei nimittäin ole mikään yksinkertainen ja vaivaton homma ja tuntuu pahalta nähdä koiransa kärsivän. Eroahdistuksen puhkeaminen tapahtui asteittain eron ja muuton myötä, mutta toivon, että saamme sen työstettyä pois, kun voin todella keskittyä koiriini, kun en ole enää töissä. Viime viikkoina toinen koira puolestaan on alkanut oireilla fyysisesti ja viikko sitten kävimme lääkärissä ja lääkäri todella säikäytti minut. Oireiden perusteella hän epäili, että kolmen vuoden takaisessa kohdunpoistoleikkauksessa on jäänyt palanen munasarjaa vatsaan ja edessä olisi suuri vatsanavausleikkaus, jossa yritetään etsiä jäänyttä palasta. Tällä hetkellä tuo vaihtoehto ei onneksi näytä enää todennäköisimmältä, mutta sen sijaan kyse voi olla virtsakivistä, mikä sekin tietää leikkausta ja sen jälkeen alkavaa erikoisruokavaliota. Virtsan viljelyssä paljastui bakteerien sekakasvua ja kaksi bakteereista oli lääkärille ennestään tuntemattomia, joten jostain hämmentävästä on kyse. Joudumme jännittämään vielä pari viikkoa ennen lisätutkimuksia ja toivon, että lääkekuuri tepsii ja poistaa kivut ja sekakasvun. On todella ristiriitainen tilanne, että toisen koiran vuoksi en voisi käydä ollenkaan töissä kouluttaakseni sitä pois eroahdistuksesta ja toinen koira puolestaan selviäisi hyvin yksin, mutta sen mahdollisesti alkava erikoisruokavalio puolestaan tulee niin kalliiksi, ettei siitä selvitä satunnaisilla keikkatöillä. Toivottavasti kevät voimaannuttaa sekä minut että koirat.


Edit seuraavana päivänä: 
Uusi eläinlääkärireissu tuli taas. Nyt tuntuu sentään siltä, että aletaan hoitaa oikeaa asiaa, mutta helppoa tämä ei tule olemaan. Koiran virtsa oli edelleen aivan täynnä sakkaa ja pH korkea, joten antibioottikuuri ei ole tietenkään helpottanut, kun on hoidettu osittain väärää asiaa. Infektiokin siis on, mutta sen taustalla on virtsakiteet. Virtsakiviä ei lääkärin mukaan "näillä näkymin ole". Ultraääntä tai röntgeniä ei tehty, olin tyhmä, kun en tajunnut vaatia. Sen sijaan virtsakanavat tähystettiin ja virtsarakon suu oli täynnä rakkuloita. Jännitys jatkuu ja pelottaa, että kiteet saostuvat kiviksi ja edessä on lääkärireissu hengenvaarassa olevan koiran kanssa. Nyt aloitettiin kuitenkin erikoisruokavalio, jonka pitäisi liuottaa kiteitä. Liuottaminen kestää kuitenkin viikkokausia, joten todella toivon, että suunta kääntyy pian parempaan, uusi ruokavalio tehoaa eikä kiviä ehdi syntyä. Kahden viikon ruoat maksoivat jo 130 euroa, joten pitkän päälle toivon, että löydämme kotikonstein koiralle sopivan ruokavalion ja pääsemme kiteistä, kivistä, tulehduksista ja kivuista eroon. Toivon rakkaalleni niin kovin voimia ja paranemista.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Arkisia ihmeitä

Lopputalvi ja alkukevät on ollut täynnä kauniita hetkiä ja elämän ihmeitä. Toisen kotini perhekokoonpano on hieman muuttunut. Lumikki-hieho lähti uuteen kotiin, joka löytyi entiseltä työpaikaltani, biodynaamiselta tilalta. On huojentavaa tietää suloisen Lumikin olevan siellä hyvässä hoidossa. Samalla se kuitenkin joutui korvamerkityksi.

 
Lumikki uuden lauman kera.

Vain alle kaksi vuorokautta Lumikin lähdön jälkeen kello yhden aikoihin yöllä putkahti maailmaan uusi perheenjäsen, Kumma-vasikka. Nyt Kumma on jo melkein kolmeviikkoinen ja ulkoilee monta tuntia päivässä ja kirmaa pitkin laidunta, minkä kerkiää, ainakin jos pitäisi tulla takaisin sisälle.

Alle tunnin vanha pienokainen. 

 
Ensimmäiset imemisyritykset

Nyt tuo idyllinen maalaiselämä on kaukana, mutta sain sentään mukaan aamukahvimaidot piristämään arkiaamuja. Ikävä on myös hevosen selkään, joskaan aivan tällaisia kuvankauniita talvimaisemia ei enää ole.