Voikukkasima

Nyt on oiva aika valmistaa voikukista simaa. Muutaman päivän päästä valmistuksesta voit nauttia keväistä juomaa. Omamme on juuri valmista juotavaksi.

10 litraa vettä
5 litraa voikukan kukkia
700 g sokeria
100 g fariinisokeria
teelusikallinen hiivaa

Kerää täysin auenneita voikukan mykeröitä ja kaada vesi niiden päälle. Anna kiehua 5 minuuttia. Siivilöi kukat pois ja lisää sokeri. Anna kuumeta niin, että sokeri sulaa. Kun keitos on jäähtynyt käden lämpöiseksi, lisää hiiva. Juoman annetaan seistä lämpimässä paikassa vuorokauden ajan, minkä jälkeen se pullotetaan ja säilytetään kylmässä. Sima on valmista muutaman päivän kuluttua.

Väriä puutarhaan

Nyt on se aika vuodesta, kun haluaa laittaa pihalle omaa ilmettä. Meillä nurmikko on saanut usein kasvaa melko valtoimenaan viikatteella lyhentämistä lukuun ottamatta, sillä siitä on kerätty ruokaa suoraan ruokapöytään. Nyt nurmikkokin ajettiin poikkeuksellisesti tarkemmin ja piha näyttää siistiltä, mutta heti tuli ikävä värikkäitä voikukkia ja harmi suurta yrttimäärää, joka joutui silpuksi, mutta pianhan ne kasvavat takaisin.

Halusin pihallemme hieman muutakin väriä kuin vihreää. Taas kerran kuvaan astuivat edellisiltä asukkailta jääneet romppeet sekä nurkissa lojuvat maalit. Kunnostin edellisten asukkaiden jättämättä puutarhatuolit, jotka olivat kuluneen vaaleanpunaiset ja olleet meillä käyttämättöminä. Hioin ja maalasin ne, ja nyt meillä on iloisen kirkkaita tuoleja entisten ruskeiden tuoliemme lisäksi. Samoilla maaleilla koristelin kivistä perinteiseen tyyliin leppäkerttuja, kukkia, aurinkoja ja perhosia. Hioin myös terassimme metallitolppia ja maalasin muutaman niistä punaiseksi ja keltaiseksi. Kiinnitin myös yhden nurkissa lojuneen neulegraffitin. Terassilla on nyt huomattavasti viihtyisämpi istuskella. Vielä odotellaan, että herneen versot kiipeävät kaiteita pitkin ylös ja tuovat lisää eloa ympäristöön.

Työn iloa maatilalla

Olipa kerran työpäivä.

Länsisalmen maisemia pyörämatkan varrella.

Huomenta pikkuiset...
Aamuruokahetki kanoilla...

...ja lehmillä.
Suo, kuokka ja Jussi. Tai no ainakin kuokka, valkosipulipelto ja paljon kuokittavaa.
Laitumen aidan korjausta, perunan kylvöä ja voikukan kukkien keräämistä simaa varten.
Kaikkea sitä on mitä ihanin työpäivä maatilalla.

Kierrätyskäsitöitä

Käsityöt ovat olleet viime aikoina tärkeä keino lievittää yhteiskunnallista ahdistusta. Tein matonkuteista lisää koirien vetoleluja, jotka menivät myyntiin Rekku Rescuen hyväntekeväisyystapahtumaan.

Avokin puhkikuluneet samettihousutkin muuttivat muotoaan. Leikkasin kolmet housut tilkuiksi ja ompelin niistä päällisen koiriemme makuualustalle. Yhden sivun kiinnitin vain pitkillä harsinpistoilla, jotta päällisen saa tarvittaessa helposti pois ja pesuun. Muutamista farkuista tein myös tilkkuja, mutta niistä syntynee jotain muuta.


Villasukkiakin olen taas muutaman kuukauden tauon jälkeen neulonut enemmän. Tein ensin vuosien varrella kertyneistä jämälangoista lasten sukkia, jotka toimitan ruokajonon vaatevarastoon jakoon. Aivan viimeisistä eri värisistä jämistä tein itselleni ja avokille värikkäät sukat. Ne lienevät monien mielestä varsin levottoman värikkäät, mutta meille tärkeintä on käytännöllisyys ja lämpö, ja sitä paitsi niistä tuli värikkyydessään ihan hauskan näköiset.

Keväisiä pihatöitä

Viimeinen viikko on sisältänyt paljon keväisiä puuhia. Saimme viikonloppuna kasan multaa sekä valmiit kehikot, joista kokosimme kasvulaatikot. Kehikot ovat entisiä logistiikkakehikkoja, mutta samanlaiset saisi helposti itsekin tehtyä laudasta. Yhden kehikon korkeus on juuri sopiva esimerkiksi yrteille ja salaatille. Koska kehikoita sai kätevästi pinottua päällekkäin, sai kahdesta kehikosta sopivan korkuisen laatikon perunoille ja muille juureksille. Vuorasimme kehikot suodatinkankaalla, jotteivat rikkaruohot valtaa laatikoita. Verkkokin olisi ollut hyvä plussa pohjalle estämään myyrätuhot, mutta se jäi nyt tekemättä verkon puutteen vuoksi eikä pihallamme kyllä ole näkynyt aiemmin myyrien tuhoa, toivottavasti ei tänäkään vuonna. Laatikot eivät riitä kaikille lajeille, joten osan yrteistä kasvatamme vain ruukuissa ja esimerkiksi hernettä laitamme kasvulaatikon lisäksi myös pienempiin kukkalaatikoihin. En ehdi vielä istuttaa kaikkea laatikoihin, ja yrttien ja tomaatin taimetkin pitäisi harventaa. Se jää kuitenkin viikonloppuun.


Tein myös vanhoilta asukkailta jääneistä tiilistä "kukkapenkin". Olin aiemmin vain pinonnut tiilet rappusten alle, mutta nyt päätin hieman koristella niitä ja tehdä niistä pihaa elävöittävän asetelman. Mikään hieno taideteos se ei tosin ole, ja harkinnassa on koristella tiiliä vielä esteettisemmiksi. Tähän penkkiin on tarkoitus istuttaa hyötykasveja, kuten lahjaksi saamamme mansikan taimet.


Tällä viikolla olen myös aloittanut työt Majvikin tilalla ja on ollut kerrassaan ihanaa nauttia maatilan töistä. Lehmien ruokinnan olen kutakuinkin ominut itselleni ja kaikenlaista muutakin mukavaa on tullut tehtyä. Vaikka minulla oli ennestään vankka käsitys luomu- ja biodynaamisesta tuotannosta, täytyy sanoa, että olen oppinut huomattavasti lisää erityisesti siitä, miten vahvasti biodynamiikkaan liittyy käsityksiä kosmisuudesta ja energiavirtauksista sekä vahvoja vakaumuksellisia toimintatapoja. Olen kolmen päivän aikana saanut niin upeita elämänkokemuksia, että tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea kesä vielä tuo tullessaan.

Halpaa ja ekologista ravintoa

Köyhä saa käyttää joskus mielikuvitustaankin syödäkseen muuta kuin makaronia ketsupilla tai suppilovahvero- ja nokkoskastikkeen kera. On kuitenkin myytti, ettei vähävarainen voisi syödä ekologisesti, sillä kaiken ei tarvitse olla kaupasta kalliilla ostettua luomua. Maasta nousee jo reipasta tahtia nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa yms. tuoretta syötävää, joten on kiirus käyttää kaapeista viimevuotiset pois, jotta saa uuden sadon tilalle. Villivihannekset ovat ilmaista ja ympäristöystävällistä ravintoa. Kun vain ottaa selvää, mitä kaikkea voi syödä, saa todeta, että monet tutut kasvit ovat mainiota ravintoa ja usein niitä löytyy ihan nurkan takaa. Lisäksi kaupat heittävät valtavia määriä syömäkelpoista ruokaa pois. Osa siitä toimitetaan leipäjonoihin, osa päätyy roskiksiin.

Tässä eräänä päivänä tein ison satsin mainiota pataruokaa. Kun tekee ison määrän kerralla, säästää energiaakin.

Kukkakaali (dyykattu)
Purjo (dyykattu)
Paprika (dyykattu)
Perunaa (dyykattu)
Nokkosta
Maitohorsmaa
Valkoapilaa
Poimulehteä
Siankärsämöä
Vuohenputkea
Luomutomaattimurska
Luomuauringonkukansiemeniä
Mausteeksi pippuria, basilikaa, kurkumaa, neilikkaa ja loraus chilikastiketta

Voi että oli hyvää!

Ruoan jälkeen vielä rentouttavaa yrttiteetä vadelman ja ahomansikan lehdistä, kanervan ja maitohorsman kukista, valkoapilasta, siankärsämöstä sekä maahumalasta.

Koirille vetoleluja

Erilaiset kangasriekaleet ovat mitä parhaimpia koirien vetolelujen valmistamiseen. Olen käyttänyt mm. vanhoja kulahtaneita t-paitoja ja lakanoita vetolelujen tekoon. Isokokoisen miesten t-paidan ympärysmitta on sopivan pituinen kangasriekale isomman koiran vetolelun tekoon. Pienempien koirien ja kissojen leluihin riittävät esimerkiksi lahkeen mittaiset kangassuikaleet rikkoutuneista housuista. Pujottelutekniikka saattaa tuntua alkuun hankalalta ja vaatii keskittymistä, mutta alkaa pian sujua rutiinilla ja jää alitajuntaan.

Ota alkuun kaksi noin metrin mittaista kapeaa (esim. 5 cm) kangassuikaletta ja aseta ne ristikkäin. Alussa on hyvä käyttää kahta eriväristä suikaletta, sillä se voi helpottaa pujottelujärjestyksen oppimista. Pujottele päitä ristiin ja alitse kuvan osoittamalla tavalla ja kiristä aina kunnolla, kun olen tehnyt yhden kuvan osoittaman ristikon. Huomaa pujotellessasi, että saman kangaskappaleen päät ovat aina vastakkaisiin suuntiin. Jatka pujottelua, kunnes päitä on jäljellä n. 10-15 cm ja solmi päät. Toki voi käyttää myös muunlaisia solmimistekniikoita vetolelujen tekoon.


Nämä vetolelut ovat meidän koirien ehdoton hitti! Koirat pitävät niistä huomattavasti enemmän kuin kaupasta hankituista leluista. Olen tehnyt näitä leluja ajan mittaan melko paljon Viron koiratarhoille, ja jos juuri tehdyt lelut ovat sattuneet unohtumaan pöydälle, ovat koiramme melko nopeasti käyneet ryöstämässä ne omikseen. Tänään olisi taas aika mennä Rekku Rescuen tapaamiseen ja viedä lahjoituksena vetoleluja sekä aiemmin tekemiäni makuualustoja sekä muita peittoja.

Karkulaiset koteihin!

Viime aikoina ainakin meidän nurkilla on näkynyt karanneita koiria. Liekö kevään tulo saanut ihmiset pitämään höllemmin huolta lemmikeistään, jotka kevätmielellä lähtevät hajujen perään. On vuodenaika mikä hyvänsä, kun näet karanneen koiran tai kissan, tulisi se ottaa kiinni. Koiria näkee usein juoksentelemassa teillä, joten karkulaisen kiinni ottamalla voit pelastaa sen hengen.

Itsekin näin tässä eräänä päivänä ikkunastamme, kuinka tiellämme harhaili tuntematon koira. Menin ottamaan sen kiinni ja se osoittautuikin kiltiksi ja helposti luokse tulevaksi. Onneksemme sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero, joten saimme omistajan kiinni ja vietyä koiran hoitopaikkaan, johon omistaja oli sen jättänyt. Ikävää on, että usein näkee ihmisten vain katselevan harhailevien koirien perään eikä tämänkään koiran liikkeisiin yksikään ulkona olevista naapureistamme reagoinut. Kyse on kuitenkin sekä koiran hyvästä että omistajan huolesta, joten jokaisen tulisi kantaa vastuuta.

Mitä sitten tehdä, kun näet karanneen koiran? Koiran luonteen arvioiminen on toki tärkeää, koska vihaista koiraa ei kannata suinpäin lähestyä ja arka koira puolestaan juoksee todennäköisesti karkuun lähestyjää. Hyvä tapa on usein mennä kyykkyyn ja kutsua koiraa ystävällisellä äänellä. Jos mukana sattuu olemaan herkkuja, niillä saa kasvatettua koiran luottamusta. Älä koskaan kohota kättä ylä- tai takakautta kohti vierasta koiraa. Jos saat koiran kiinni, tarkista, onko sillä pantaa ja siinä omistajan yhteystietoja. Jos ei ole, voit soittaa poliisille. Poliisin velvollisuus on hakea karkulaiset ja viedä ne lähimpään löytöeläintaloon. Kissojen kohdalla voi olla vaikeampaa arvioida, ovatko ne karkuteillä vai tottuneita kotimaastossaan liikkujia. Vapaana liikkuvia kissoja koskee kuitenkin pääsääntöisesti samat ohjeet kuin koiria.

Todennäköisesti pelastat monen ihmisen päivän, kun lemmikki pääsee turvallisesti kotiin.