Uutta-Seelantia kuvina

Sademetsää Aucklandin pohjoispuolella.

Merikarhuja Abel Tasmanin kansallispuistossa.

Pancake rocks Punakaikissa.

Näkymät Lake Wanakalle ja Mt. Aspiring kansallispuistoon Roys Peakilta (1578m).

Milford Sound

Sademetsää Fiorlandissa.

Tervehtivä villipingviini Otagossa.

Rapsuttelua Kaikouran kivikkorannoilla.

Luontoa kiwilaisittain

Viimeinen kuukausi on ollut hakellyttava. Uusi-Seelanti tarjoaa matkaajalle yhdessa maassa kaiken, mita Euroopassa on yhteensa ja viela enemman. Tulivuoria, poimuvuoria, geotermisia lahteita, jaatikoita, sademetsia, havumetsia, lammas- ja lehmalaitumia, kilometreja pitkia hiekkarantoja, kivikkoisia merenrantoja tyrskyineen, jyrkkia kalkkikivitormia, pingviineja, valaita, merileijonia, hylkeita, delfiineja... mita kaikkea unohtuikaan listasta. Tuon kaiken edella olevan olen nahnyt ja kokenut delfiineja lukuun ottamatta. Mieleenpainuvimmat kokemukset ovat olleet Lake Wanakan viereiselle vuorelle kiipeaminen ja sielta avautuvat 360-asteiset maisemat turkooseine jarvineen ja lumihuippuisine vuorineen seka Otagon peninsulalla suoraan luokseni taapertanut pingviini, joka katseli paa kallellaan, kuka oikein olen. Kyseisen alueen pingviinit eivat ole tottuneet ihmisiin, ja olin vain hiljaa paikallani, niin eras niista paatti katsastaa, kuka oikein olen. Valaista onnistuin nakemaan ainoastaan kaskelotteja. Hylkeita puolestaan makoilee rannoille paikassa jos toisessakin.

Uusi-Seelanti on varsin kaksijakoinen maa, mita tulee luonnon- ja ymparistonsuojeluun. Neljasosa maa-alasta on kansallispuistoja, mutta eniten kansallispuistoa on karuilla vuorenrinteilla, kuin Suomessa Lapin eramaissa ikaan. Suojellut alueet ovat kuitenkin tarkassa tarkkailussa ja niilla saa kulkea ainoastaan tehtyja reitteja pitkin. Harva turisti tuskin haluaisikaan lahtea tarpomaan jyrkkaa vuorenrinnetta sakean sademetsan kasveihin ja kiviin kompastellen. Monille alueille paastetaan vain 40-60 vierailijaa vuorokaudessa ja vierailua varten pitaa hakea lupa valtion luonnonsuojeluosastolta. Luonto on Uudessa-Seelannissa arvokas, silla maan lajeista 75 prosenttia esiintyy vain taalla. Toisin sanoen metsassa ei juuri lajeja tunnista, korkeintaan eurooppalaisten mukanaan tuomat peipot, mustarastaat ja pajulinnut. Luonnonsuojelun tarkeyteen on havahduttu lajien haviamisen myota, mutta taustalla lienee vahvasti myos turismi, joka on maan tarkein tulonlahde ja luonto turismin ykkosvetonaula. Luonto on siis myos kaupallistettu. Samoin maatalous, joka on maan toiseksi tarkein tulonlahde. Turisteja viihdytetaan kylassa jos toisessakin mm. lampaan keritsemisesityksilla (ilmeisesti showsta maksavia siis riittaa).

Kun tahan mennessa on kulkenut maan molemmat saaret lahes karjesta karkeen, huomaa myos luonnonsuojelun ja maatalouden ja metsatalouden ristiriidan. Toiset vuoret ovat sademetsan peitossa, toiset taynna riviin istutettua havumetsaa ja toiset paljaaksi hakattua laidunmaata. Eurooppalaisten maahan tunkeutumisen jalkeen metsaa raivattiin laidunmaaksi niin valtavalla nopeudella, etta alkuperaista metsaa on vahan jaljella, ja erityisesti ainutlaatuista jopa yli 2000-vuotiaaksi kasvavaa kaurimetsaa on vain muutama pieni alue. Tatakin osataan kaupallistaa ja itsekin "ostin" muutaman puun, eli rahoilla istutetaan muutama kotoperainen puu alueille, jotka pyritaan saattamaan alkuperaisen luonnon tilaan.

Kuvani Uudesta-Seelannista oli sellainen, etta luonnon lisaksi taalla arvostetaan luomutuotantoa ja maassa on paljon hippeja. Suuria kaupunkeja lukuun ottamatta suuristakaan ruokakaupoista ei saa juuri luomutuotteita, ja hippeja (ainakaan ulkoisesti tunnistettavissa olevia) on nakynyt vain muutamassa kaupungissa. Paakaupungissa Wellingtonissa toimii kuitenkin Occupy Wellington-liike, joka vastannee Helsingin kansalaistoria. Taalla oli myos parlamenttivaalit muutama viikko sitten, ja lahella oli, ettei Suomen kokoomusta vastaava puolue saanut enemmistoa parlamenttiin. He saivat 121 paikasta 60, kun tyovaenpuolue sai 34, vihreat 13, persuja vastaava puolue 8 ja maoripuolue 3 (ja kolmelle pienelle yksi paikka).

Sormet ristiin, etta huomenna ei ole niin tuulista kuin luvataan, muuten aikomukseni tehda yksi maailman hienoimmiksi rankatuista paivaretkista "alpine crossing" peruuntuu, jos retkeilijoita ei paasteta parin kilometrin korkeuteen tulivuorille nousevalle reitille.

Sadonkorjuun päätös

Majvikissa nostettiin viime viikolla viimeisetkin palsternakat ja perunat. Kroppa kiittää, kun ei tarvitse enää nostella päivätolkulla painavia juuressäkkejä. Nyt kellarit pullistelevat ääriään myöden täynnä, mutta sää ei ota jäähtyäkseen, jolloin juurekset ovat vaarassa kellareiden pysyessä lämpiminä. Sadonkorjuun maukkaita antimia on kaikille monipuolisesti saatavilla tilakaupasta. Erityisesti punajuuret, porkkanat ja palsternakat ovat vertaansa vailla eikä niitä voi edes verrata kaupasta saataviin, niin kertakaikkisen maukkaita ne ovat. Muut talkoolaiset lopettivat työt jo viime viikolla, mutta itse olin vielä tänään auttelemassa tilausten pakkaamisessa.

Pyöräilin työpäivän jälkeen kotiin hitaasti nautiskellen ja ihmetellen, tietäen, että kyseessä oli viimeisiä tämän syksyn pyörämatkoja kyseisellä reitillä. Ennen reissuun lähtöäni menen vielä päiväksi huolehtimaan lehmistä, kanoista ja tilakaupasta isäntäväen poissaollessa. Tämä päivä oli kuitenkin virallisen työn päätös. Polkiessani aurinko siinsi puiden latvojen korkeudella värjäten toisella puolella tietä siintävän Sipoonkorven kuuset ja kalliot kullankeltaisiksi. Hevonen laukkasi suurella laitumella ja kaksi ratsastajaa kulki pellolla hevosineen saaden minut miettimään, josko hevosallergiani olisi kadonnut kuten kissa-allergianikin, jotta pääsisin ratsaille. Sipoossa ei ollut satanut, mutta Vantaan puolella tiet olivat märät ja tien varren kallion vesiuomat kimalsivat violetin ja syvän sinisen värisinä. Mutkitellessani Sotungin peltojen keskellä parvi kanadanhanhia matkasi ylitseni kohti etelää. Kotikulmilla lapset työnsivät toisiaan kottikärryissä ja kotiovella karvakaverit ottivat minut iloisesti vastaan. Yksi aikakausi elämästäni sai päätöksen. Edessä ovat tuntemattomat tiet ja uudet seikkailut.

Hurahtanut juoksemiseen

Juoksemisesta on tullut viime kuukausina tärkeä harrastukseni ja erityisesti henkisen hyvinvoinnin lähde. Fyysinen hyvinvointi ja kunnon kohoaminen tulevat siinä sivussa, mutta tärkeämpää on ollut purkaa negatiiviset tunteet juoksemalla. Joskus vuosia sitten mietin puoliksi vitsinä, että kunhan olen valmistunut maisteriksi, otan seuraavaksi haasteeksi puolimaratonin juoksemisen. Olin sen aivan unohtanut, mutta asia palasi mieleen, kun ensin veli ja sitten äitikin hurahti juoksemiseen. Huonommaksihan ei voi jäädä :) Valmistuminenkin on takana, joten puolimaratonin tavoittelu osui sopivaan saumaan. Sain synttärilahjaksi treeniohjelman teon, ja tapasin muutama viikko sitten treenarin. Hän sanoi, että minun pohjakunnolla puolimaratonin juokseminen olisi mahdollista kuukauden tai kahden treenillä, kun itse olin ajatellut enemmänkin ensi kesää. Ohjelma tehtiin kuitenkin kolmelle kuukaudelle. Noh, ensimmäisellä treeniviikolla tuli jo juostua 10 kilometrin lenkki, mikä antoi uskoa tavoitteen saavuttamiseen. Reissuni tosin katkaisee ohjelman mukaisen treenaamisen, vaikka aion aiemmista suunnitelmista poiketen pakata sittenkin juoksukengät mukaan. Olen niin koukussa juoksemisen endorfiineihin, etten halua pitkiä treenitaukoja.

Toistaiseksi juoksemisen suurin haaste on saada pyöräilyyn tottuneet polvet kestämään juoksemisen iskutuksen ja vatsa selviämään ilman sekaisin menemistä. Tänään juoksin 12 kilometrin lenkin, ja molemmat kestivät, kun vauhti oli tasainen ja edellisestä ruokailusta oli lähes neljä tuntia. Kunhan vain polvet ja vatsa kestävät, niin puolimaraton menee kevyesti, sen verran mukavan kevyeltä meno tänään tuntui. Korvien väliinkin olen saanut aikaan muutoksen, kun tätä ennen olen koko elämäni uskonut, etten jaksa juosta ja siksi lenkkeilyni on ollut kovin epäsäännöllistä. Vaikka tavoitteena onkin puolimaraton, haluan pitää treenaamisen silti ennen kaikkea mukavana ja hyvää oloa tuottavana, joten en ole tähän astikaan orjallisesti noudattanut ohjelmaa, vaan edennyt oman fiiliksen mukaan.

Matkalla maailmalle

Vastoin kaikkia periaatteitani olen reilun kolmen viikon päästä lähdössä matkaan lentämällä. Siitä on jo vuosia, kun olen viimeksi lentänyt. Viime vuosina matkustamiseen on tullut käytettyä junia, laivoja ja busseja. Nyt kuitenkin suuntaan maailman toiselle laidalle - sinne missä alkaa kesä, kun täällä alkaa talvi. Kohteen valinnassa tapahtui muutoksia moneen kertaan, mutta lopullinen valinta on kuin paratiisi luontomatkailijalle. Siispä en ole ollenkaan varma, milloin palaan reissusta, sillä tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään kiirettä palata koto-Suomeen. Ja kun sortuu lentämiseen, niin kannattaa toki olla mahdollisimman pitkään yhdellä kertaa, ettei tarvitse turhaan lennellä edestakaisin.

Matkoista maksoin tietysti jo täydet kompensaatiot hiilipäästöistä. Tärkeää on tonni tonnista -periaate, eli maksoin maksut projektille, joka vähentää globaaleja hiilipäästöjä tonnin jokaista tonnia kohti, joka lentämisestäni aiheutuu. Yksi laskuri, jonka kautta voi laskea ja hyvittää päästönsä, löytyy täältä. Itselleni kertyi maksettavaa yhteensä 154,78 euroa edestakaisesta matkasta Hki - Lontoo - Hong Kong - Auckland. Summa voi tuntua monelle suurelta, ja kyllä se aikamoisen loven omalle tilillekin teki, mutta turha siitä on urputtaa, kun käyttäytyy niin itsekkäästi, että suuntaa toisella puolelle maailmaa saastuttavalla menopelillä.

Viime aikoina olen ruokkinut matkakuumettani katselemalla kuvia Uuden-Seelannin aarnimetsistä, vuoristoista, kiweistä, pingviineistä, valaista ja lukemalla maailman parhaiksi rankatuista vaellusreiteistä sekä valaanpelastuskursseista.

Sadonkorjuuajan ruokia

Sadonkorjuuaika on makoisaa ja ekologista aikaa. Viime kuukausina ruokavalioni on koostunut muutamia ainesosia lukuun ottamatta oman pihan ja työpaikan raaka-aineista. Kasviksista on saanut mainioita, eri värisiä sosekeittoja, mm. punajuurikeittoa, kurpitsakeittoa ja juureskeittoa, joihin mausteeksi riittää ripaus yrttejä ja pippuria. Salaatinlehdet ovat tulleet omalta pihalta ja kurkut ja tomaatit Majvikin kasvihuoneesta. Tänään maittoi perunamuusi ja mangoldikääryleet. Mangoldi on monille suomalaisille vielä varsin tuntematon, mutta sitä voi käyttää esimerkiksi salaatissa tai kääryleissä kaalin tapaan.

Mangoldikääryleet (9 kpl)

Täyte
iso sipuli
iso porkkana
pala lanttua
suppilovahveroita
punajuuren naatteja
lehtikaalia
mausteita

Keitä mangoldin lehdet pehmeiksi. Raasta juurekset ja pilko sipuli, punajuuren naatit, lehtikaali ja suppilovahverot. Kuullota pannulla hetken aikaa öljyn ja mausteiden kera. Nosta kullekin mangoldin lehdelle lehden koosta riippuen 1-3 ruokalusikallista täytettä ja kieritä kääryleeksi. Valele kääryleet siirapin ja veden sekoitukselle ja paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti puolukkahillon kera. Maukasta ja ekologista.

Sisäisen rauhan maisemia

"Majani on tiheän metsän keskellä;
joka vuosi muratti kasvaa pitemmäksi.
Ei uutisia ihmisten asioista,
vaan puunhakkaajan satunnainen laulu.
Aurinko paistaa ja korjaan viittaani.
Kun kuu nousee, luen buddhalaisia runoja.
Minulla ei ole mitään kerrottavaa ystävilleni.
Jos haluat löytää merkityksen, lakkaa jahtaamasta
niin monia asioita."
- Ryokan

Syksy Pohjois-Karjalassa

"Maailmassa ei voi olla rauhaa, ennen kuin ihmisten sisällä on rauha."
-Shri Mataji Nirmala Devi

Lisää tilkkutöitä ja koiran vetoleluja

Tällainen ukkostava päivä on oiva tilaisuus nauttia käsitöiden tekemisestä kynttilän valossa, kun oikeasti pitäisi lukea lopputenttiin. Tein viimein valmiiksi istuinpehmusteet keväällä hiomilleni ja maalamilleni puutarhatuoleille. Ne syntyivät kätevästi tilkuista ja pehmusteeksi kävi säilömäni vanhan sohvan vanut. Tuosta kuvakulmasta ne näyttävät aivan kasseilta ja kieltämättä tuollainen kassikin voisi olla ihan kiva.


Puhkikuluneesta ja repeytyneestä pussilakanasta puolestaan pyörittelin pitkästä aikaa koirien vetoleluja. Pussilakanasta tuli kaikkiaan 11 kappaletta isoja tukevia leluja. En olekaan muutamaan kuukauteen lahjoittanut koiratarhoille tarvikkeita, joten on jo aikakin saada taas jotain lahjoitettua. Muutamaan makuualustaankin saattaisi vielä olla tarvikkeet, joskin riittävän kestävää kangasta ei välttämättä ole.

Kesän aikana olen löytänyt lankoja kirppiksiltä ja poistomyynnistä, joten kesähelteilläkin olen neulonut lapasia ja villasukkia, jotta on taas talven korvalla lahjoitettavaa ruokajonojen vaatevarastoihin. Nurkissa odottaa muutenkin taas suursiivouksen jäljiltä pari kassillista vaatteita, astioita, kirjoja yms., jotka pitäisi saada jotenkin kuljetettua lahjoitettavaksi.

Kansallisromanttista lomailua Pohjois-Karjalassa

Suuntasin viikoksi kahden kaverin kera lomailemaan Kolin seudulle. Patikoimme pääasiassa kansallispuiston ulkopuolella, luonnonsuojelualueita kiertäen, sillä halusimme vältellä pahimpia kaupallisia turistialueita. Vaaroilta avautui kansallisromanttisia metsä- ja järvimaisemia ja näkymä loi todella kuvan, että Suomesta ei metsä lopu. Patikoidessa todellisuus on kuitenkin karumpi, kun pääosa metsästä on nuorta talousmetsää ja hakkuuaukkoja ilmestyi näkyviin yksi toisensa jälkeen. Muutaman hienon kohteen kuitenkin löysimme, mm. Huurunlammen ja Huuhkajavaaran suojelualueet. Suuren suuria kohtaamisia ei metsässä tullut, mutta hirvilehmä kyllä kerran hetken ajan rymisteli meitä kohden varsin määrätietoisesti, kunnes totesi paremmaksi vaihtaa suuntaa. Muutaman kerran metsästä kuului ryskettä, muttei nähty, mikä siellä liikkui. Todennäköisesti näilläkin kertaa kyse oli hirvistä, vaikka teoriassa karhukin oli mahdollinen. Erästä suojelualuetta etsiessä löysimme sankan metsän keskeltä myös romahtaneen vanhan hirsitalon pihapiireineen, ja ilmeisesti haudan vuodelta 1879.





Vaellus oli varsin luksuspitoinen, sillä yhden yön yövyimme erään perinnetilan rannassa ja pääsimme jopa saunomaan, mikä oli mainiota hyttysten ja märkien vaatteiden vuoksi. Retken päätimme tuttujeni Elontilalle, jossa vierailua suosittelen kaikille erityisen lämpimästi. Muut suuntasivat sieltä kotiin yhden yön jälkeen, mutta itse jäin vielä hetkeksi lomailemaan. Elontila on vertaansa vailla, ei voi muuta sanoa. Aittamajoitus, lampaiden rapsuttelu ja syvälliset keskustelut idyllisessä ympäristössä olivat täydellinen päätös lomalle. Nyt olen aivan hukassa kotona, ja kaipaan takaisin Pohjois-Karjalaan. Kenties elämä minut sinne vielä kuljettaa.

Kesäisiä aarteita

Kesä on kuin hujauksessa ehtinyt täyteen loistoonsa. Paras nokkosaika oli ohi ajat sitten, ja nyt on kukkivien kasvien aika. Nokkosta tulikin kuivattua yllinkyllin tulevan vuoden tarpeisiin, ja viime aikoina olen siirtynyt valikoiden muiden villivihannesten pariin. Viime kesä oli täynnä kokeiluja ja kuivasin kaikenlaista. Koska esimerkiksi maitohorsman kukkia ja lehtiä on vielä viime vuodelta jäljellä, en ajatellut kuivata niitä tänä vuonna ollenkaan, vaan ainoastaan käyttää tuoreena sen verran kuin kuhunkin ruokaan sopii. Myös viimevuotisia puna-apiloita on jäljellä enemmän kuin valkoapiloita, vaikka punaisia keräsin vähemmän, joten suhteutan tämän vuoden keräämiset menekin mukaan. En ole vielä tässä kuumuudessa suuremmin rehkinyt kasvien keräämisen kanssa, mutta kuivumassa on jonkin verran jo valkoapilaa, poimulehteä, ahomansikan lehtiä, maahumalaa ja kamomillaa. Pitää myös muistaa kerätä vanhempien pihalta herukan lehtiä ja hiostaa niitä yrttiteetarpeiksi. Hiostetut mustaherukan lehdet antavat teelle mainion marjaisan maun.


Mikäli jaksaa, niin eri marjojen lehdet kannattaa hiostaa. Se tapahtuu antamalla niiden ensin kuivahtaa yön yli. Sen jälkeen lehdet kieritetään tai puristetaan palloiksi niin, että kasvin solukot rikkoontuvat. Lehtiä säilytetään lasipurkissa muutaman vuorokauden ajan, minkä jälkeen ne kuivataan kunnolla. Viime kesänä jaksoin kieritellä lehtiä kiinni ja auki ja tehdä hiostamista, mutta luulen, etten tänä kesänä jaksa tehdä sitä samassa määrin. Hiostamalla erityisesti ahomansikan lehdistä saa kuitenkin huomattavasti enemmän makua teehen kuin hiostamattomista.

Pian pääsee nauttimaan myös omista kylvöksistä. Pinaatit, salaatit ja retiisit alkavat olla valmiita, ja perunat, lantut, punajuuret ja pavutkin ovat hyvässä vauhdissa. Kriittisimmältä näyttää tällä hetkellä kurpitsoiden ja porkkanoiden onnistuminen.


Myös koirat ovat nauttineet kesän antimista. Heinän lisäksi ne pistelevät poskeensa mansikoita ja pian koittaa mustikka- ja vadelma-aikakin, josta ne nauttivat täysin siemauksin puskasta toiseen juosten. Toinen on löytänyt metsistä vainunsa avulla kaikenlaisia aarteita, joita kantaa näytille. Itse en suinkaan ole näistä löydöksistä aina kovin iloinen.

Vegaaninen pannukakku ja kuusenkerkkäsiirappia

Oli jo aikakin tehdä elämäni ensimmäinen vegaaninen pannukakku ja kenties ylipäätään ensimmäinen pannukakku. Yleensä tulee leivottua aina vain piirakoita, keksejä ja sämpylöitä. Pannarista tuli kutakuinkin samanlaista kuin kaikista syömistäni vegaanisista pannareista. Hyvää, mutta rakenteeltaan tiiviimpää kuin ei-vegaanisesta. Tässä resepti, jonka tein soveltamalla löytämiäni reseptejä.

Pellillinen pannaria:
8 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sulatettua keijua
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Jauhoista laitoin osan täysjyvää, osan tavallista valkoista vehnäjauhoa. Kaikki tietenkin luomua :) Pannariin saa lisämakua käyttämällä veden sijaan kaura- tai soijamaitoa. Kaurahiutaleet sitovat taikinan, joten esimerkiksi soijajauhoja ei tarvitse käyttää. Pannaria paistetaan 225 asteessa 30-40 minuuttia.

Valmistin tänään myös ensimmäistä kertaa kuusenkerkkäsiirappia, joka on tunnettu hyvänä yskänlääkkeenä sekä makeutuksena ruoissa ja leivonnassa. Sen valmistamiseen kuluu reilusti aikaa, koska kerkkien keräämisen ja yön yli liottamisen lisäksi siirappia pitää keittää tuntikausia. Kannattaa siis valmistaa saman tien reilu satsi, josta voi antaa vaikka sukulaisille ja naapureille lahjaksi. Itsekin olisin voinut tehdä oheista suuremman satsin, sillä siirappi osoittautui niin mainioksi, että muutaman lasipurkit tyhjenevät varmaan melko nopeasti.

Kuusenkerkkäsiirappi
3 litraa kuusenkerkkiä
3 litraa vettä
1,5 kiloa sokeria

Liota kerkkiä yön yli vedessä ja keitä sitten liotusvedessä parin tunnin ajan. Siivilöi kerkät pois ja lisää sokeri. Siirapin voi halutessaan maustaa esimerkiksi sitruunalla tai vaniljalla. Keitä taas pari tuntia koko ajan sekoittaen. Siirapin kiinteys riippuu keittoajasta. Laita siirappi kuumiin ja pestyihin lasipurkkeihin.

Vihersalaattia pihan villivihanneksista

Näitä aineksia löytyy lähes jokaiselta pihalta. Jos ei löydy, syy on vain liika hoito. Kerää ja nauti joko pelkkänään tai muiden vihannesten kera.

Vuohenputkea
Poimulehteä
Voikukan lehtiä
Piharatamoa
Maitohorsman lehtiä
Apilan lehtiä
Kuusen kerkkiä

Juomaksi nokkosteetä. Namnam!

Voikukkasima

Nyt on oiva aika valmistaa voikukista simaa. Muutaman päivän päästä valmistuksesta voit nauttia keväistä juomaa. Omamme on juuri valmista juotavaksi.

10 litraa vettä
5 litraa voikukan kukkia
700 g sokeria
100 g fariinisokeria
teelusikallinen hiivaa

Kerää täysin auenneita voikukan mykeröitä ja kaada vesi niiden päälle. Anna kiehua 5 minuuttia. Siivilöi kukat pois ja lisää sokeri. Anna kuumeta niin, että sokeri sulaa. Kun keitos on jäähtynyt käden lämpöiseksi, lisää hiiva. Juoman annetaan seistä lämpimässä paikassa vuorokauden ajan, minkä jälkeen se pullotetaan ja säilytetään kylmässä. Sima on valmista muutaman päivän kuluttua.

Väriä puutarhaan

Nyt on se aika vuodesta, kun haluaa laittaa pihalle omaa ilmettä. Meillä nurmikko on saanut usein kasvaa melko valtoimenaan viikatteella lyhentämistä lukuun ottamatta, sillä siitä on kerätty ruokaa suoraan ruokapöytään. Nyt nurmikkokin ajettiin poikkeuksellisesti tarkemmin ja piha näyttää siistiltä, mutta heti tuli ikävä värikkäitä voikukkia ja harmi suurta yrttimäärää, joka joutui silpuksi, mutta pianhan ne kasvavat takaisin.

Halusin pihallemme hieman muutakin väriä kuin vihreää. Taas kerran kuvaan astuivat edellisiltä asukkailta jääneet romppeet sekä nurkissa lojuvat maalit. Kunnostin edellisten asukkaiden jättämättä puutarhatuolit, jotka olivat kuluneen vaaleanpunaiset ja olleet meillä käyttämättöminä. Hioin ja maalasin ne, ja nyt meillä on iloisen kirkkaita tuoleja entisten ruskeiden tuoliemme lisäksi. Samoilla maaleilla koristelin kivistä perinteiseen tyyliin leppäkerttuja, kukkia, aurinkoja ja perhosia. Hioin myös terassimme metallitolppia ja maalasin muutaman niistä punaiseksi ja keltaiseksi. Kiinnitin myös yhden nurkissa lojuneen neulegraffitin. Terassilla on nyt huomattavasti viihtyisämpi istuskella. Vielä odotellaan, että herneen versot kiipeävät kaiteita pitkin ylös ja tuovat lisää eloa ympäristöön.

Työn iloa maatilalla

Olipa kerran työpäivä.

Länsisalmen maisemia pyörämatkan varrella.

Huomenta pikkuiset...
Aamuruokahetki kanoilla...

...ja lehmillä.
Suo, kuokka ja Jussi. Tai no ainakin kuokka, valkosipulipelto ja paljon kuokittavaa.
Laitumen aidan korjausta, perunan kylvöä ja voikukan kukkien keräämistä simaa varten.
Kaikkea sitä on mitä ihanin työpäivä maatilalla.

Kierrätyskäsitöitä

Käsityöt ovat olleet viime aikoina tärkeä keino lievittää yhteiskunnallista ahdistusta. Tein matonkuteista lisää koirien vetoleluja, jotka menivät myyntiin Rekku Rescuen hyväntekeväisyystapahtumaan.

Avokin puhkikuluneet samettihousutkin muuttivat muotoaan. Leikkasin kolmet housut tilkuiksi ja ompelin niistä päällisen koiriemme makuualustalle. Yhden sivun kiinnitin vain pitkillä harsinpistoilla, jotta päällisen saa tarvittaessa helposti pois ja pesuun. Muutamista farkuista tein myös tilkkuja, mutta niistä syntynee jotain muuta.


Villasukkiakin olen taas muutaman kuukauden tauon jälkeen neulonut enemmän. Tein ensin vuosien varrella kertyneistä jämälangoista lasten sukkia, jotka toimitan ruokajonon vaatevarastoon jakoon. Aivan viimeisistä eri värisistä jämistä tein itselleni ja avokille värikkäät sukat. Ne lienevät monien mielestä varsin levottoman värikkäät, mutta meille tärkeintä on käytännöllisyys ja lämpö, ja sitä paitsi niistä tuli värikkyydessään ihan hauskan näköiset.

Keväisiä pihatöitä

Viimeinen viikko on sisältänyt paljon keväisiä puuhia. Saimme viikonloppuna kasan multaa sekä valmiit kehikot, joista kokosimme kasvulaatikot. Kehikot ovat entisiä logistiikkakehikkoja, mutta samanlaiset saisi helposti itsekin tehtyä laudasta. Yhden kehikon korkeus on juuri sopiva esimerkiksi yrteille ja salaatille. Koska kehikoita sai kätevästi pinottua päällekkäin, sai kahdesta kehikosta sopivan korkuisen laatikon perunoille ja muille juureksille. Vuorasimme kehikot suodatinkankaalla, jotteivat rikkaruohot valtaa laatikoita. Verkkokin olisi ollut hyvä plussa pohjalle estämään myyrätuhot, mutta se jäi nyt tekemättä verkon puutteen vuoksi eikä pihallamme kyllä ole näkynyt aiemmin myyrien tuhoa, toivottavasti ei tänäkään vuonna. Laatikot eivät riitä kaikille lajeille, joten osan yrteistä kasvatamme vain ruukuissa ja esimerkiksi hernettä laitamme kasvulaatikon lisäksi myös pienempiin kukkalaatikoihin. En ehdi vielä istuttaa kaikkea laatikoihin, ja yrttien ja tomaatin taimetkin pitäisi harventaa. Se jää kuitenkin viikonloppuun.


Tein myös vanhoilta asukkailta jääneistä tiilistä "kukkapenkin". Olin aiemmin vain pinonnut tiilet rappusten alle, mutta nyt päätin hieman koristella niitä ja tehdä niistä pihaa elävöittävän asetelman. Mikään hieno taideteos se ei tosin ole, ja harkinnassa on koristella tiiliä vielä esteettisemmiksi. Tähän penkkiin on tarkoitus istuttaa hyötykasveja, kuten lahjaksi saamamme mansikan taimet.


Tällä viikolla olen myös aloittanut työt Majvikin tilalla ja on ollut kerrassaan ihanaa nauttia maatilan töistä. Lehmien ruokinnan olen kutakuinkin ominut itselleni ja kaikenlaista muutakin mukavaa on tullut tehtyä. Vaikka minulla oli ennestään vankka käsitys luomu- ja biodynaamisesta tuotannosta, täytyy sanoa, että olen oppinut huomattavasti lisää erityisesti siitä, miten vahvasti biodynamiikkaan liittyy käsityksiä kosmisuudesta ja energiavirtauksista sekä vahvoja vakaumuksellisia toimintatapoja. Olen kolmen päivän aikana saanut niin upeita elämänkokemuksia, että tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea kesä vielä tuo tullessaan.

Halpaa ja ekologista ravintoa

Köyhä saa käyttää joskus mielikuvitustaankin syödäkseen muuta kuin makaronia ketsupilla tai suppilovahvero- ja nokkoskastikkeen kera. On kuitenkin myytti, ettei vähävarainen voisi syödä ekologisesti, sillä kaiken ei tarvitse olla kaupasta kalliilla ostettua luomua. Maasta nousee jo reipasta tahtia nokkosta, vuohenputkea, voikukkaa yms. tuoretta syötävää, joten on kiirus käyttää kaapeista viimevuotiset pois, jotta saa uuden sadon tilalle. Villivihannekset ovat ilmaista ja ympäristöystävällistä ravintoa. Kun vain ottaa selvää, mitä kaikkea voi syödä, saa todeta, että monet tutut kasvit ovat mainiota ravintoa ja usein niitä löytyy ihan nurkan takaa. Lisäksi kaupat heittävät valtavia määriä syömäkelpoista ruokaa pois. Osa siitä toimitetaan leipäjonoihin, osa päätyy roskiksiin.

Tässä eräänä päivänä tein ison satsin mainiota pataruokaa. Kun tekee ison määrän kerralla, säästää energiaakin.

Kukkakaali (dyykattu)
Purjo (dyykattu)
Paprika (dyykattu)
Perunaa (dyykattu)
Nokkosta
Maitohorsmaa
Valkoapilaa
Poimulehteä
Siankärsämöä
Vuohenputkea
Luomutomaattimurska
Luomuauringonkukansiemeniä
Mausteeksi pippuria, basilikaa, kurkumaa, neilikkaa ja loraus chilikastiketta

Voi että oli hyvää!

Ruoan jälkeen vielä rentouttavaa yrttiteetä vadelman ja ahomansikan lehdistä, kanervan ja maitohorsman kukista, valkoapilasta, siankärsämöstä sekä maahumalasta.

Koirille vetoleluja

Erilaiset kangasriekaleet ovat mitä parhaimpia koirien vetolelujen valmistamiseen. Olen käyttänyt mm. vanhoja kulahtaneita t-paitoja ja lakanoita vetolelujen tekoon. Isokokoisen miesten t-paidan ympärysmitta on sopivan pituinen kangasriekale isomman koiran vetolelun tekoon. Pienempien koirien ja kissojen leluihin riittävät esimerkiksi lahkeen mittaiset kangassuikaleet rikkoutuneista housuista. Pujottelutekniikka saattaa tuntua alkuun hankalalta ja vaatii keskittymistä, mutta alkaa pian sujua rutiinilla ja jää alitajuntaan.

Ota alkuun kaksi noin metrin mittaista kapeaa (esim. 5 cm) kangassuikaletta ja aseta ne ristikkäin. Alussa on hyvä käyttää kahta eriväristä suikaletta, sillä se voi helpottaa pujottelujärjestyksen oppimista. Pujottele päitä ristiin ja alitse kuvan osoittamalla tavalla ja kiristä aina kunnolla, kun olen tehnyt yhden kuvan osoittaman ristikon. Huomaa pujotellessasi, että saman kangaskappaleen päät ovat aina vastakkaisiin suuntiin. Jatka pujottelua, kunnes päitä on jäljellä n. 10-15 cm ja solmi päät. Toki voi käyttää myös muunlaisia solmimistekniikoita vetolelujen tekoon.


Nämä vetolelut ovat meidän koirien ehdoton hitti! Koirat pitävät niistä huomattavasti enemmän kuin kaupasta hankituista leluista. Olen tehnyt näitä leluja ajan mittaan melko paljon Viron koiratarhoille, ja jos juuri tehdyt lelut ovat sattuneet unohtumaan pöydälle, ovat koiramme melko nopeasti käyneet ryöstämässä ne omikseen. Tänään olisi taas aika mennä Rekku Rescuen tapaamiseen ja viedä lahjoituksena vetoleluja sekä aiemmin tekemiäni makuualustoja sekä muita peittoja.

Karkulaiset koteihin!

Viime aikoina ainakin meidän nurkilla on näkynyt karanneita koiria. Liekö kevään tulo saanut ihmiset pitämään höllemmin huolta lemmikeistään, jotka kevätmielellä lähtevät hajujen perään. On vuodenaika mikä hyvänsä, kun näet karanneen koiran tai kissan, tulisi se ottaa kiinni. Koiria näkee usein juoksentelemassa teillä, joten karkulaisen kiinni ottamalla voit pelastaa sen hengen.

Itsekin näin tässä eräänä päivänä ikkunastamme, kuinka tiellämme harhaili tuntematon koira. Menin ottamaan sen kiinni ja se osoittautuikin kiltiksi ja helposti luokse tulevaksi. Onneksemme sen kaulapannasta löytyi puhelinnumero, joten saimme omistajan kiinni ja vietyä koiran hoitopaikkaan, johon omistaja oli sen jättänyt. Ikävää on, että usein näkee ihmisten vain katselevan harhailevien koirien perään eikä tämänkään koiran liikkeisiin yksikään ulkona olevista naapureistamme reagoinut. Kyse on kuitenkin sekä koiran hyvästä että omistajan huolesta, joten jokaisen tulisi kantaa vastuuta.

Mitä sitten tehdä, kun näet karanneen koiran? Koiran luonteen arvioiminen on toki tärkeää, koska vihaista koiraa ei kannata suinpäin lähestyä ja arka koira puolestaan juoksee todennäköisesti karkuun lähestyjää. Hyvä tapa on usein mennä kyykkyyn ja kutsua koiraa ystävällisellä äänellä. Jos mukana sattuu olemaan herkkuja, niillä saa kasvatettua koiran luottamusta. Älä koskaan kohota kättä ylä- tai takakautta kohti vierasta koiraa. Jos saat koiran kiinni, tarkista, onko sillä pantaa ja siinä omistajan yhteystietoja. Jos ei ole, voit soittaa poliisille. Poliisin velvollisuus on hakea karkulaiset ja viedä ne lähimpään löytöeläintaloon. Kissojen kohdalla voi olla vaikeampaa arvioida, ovatko ne karkuteillä vai tottuneita kotimaastossaan liikkujia. Vapaana liikkuvia kissoja koskee kuitenkin pääsääntöisesti samat ohjeet kuin koiria.

Todennäköisesti pelastat monen ihmisen päivän, kun lemmikki pääsee turvallisesti kotiin.

Lampunvarjostin ja makuualustoja koiratarhoille

On ollut jo pitkään tarkoitus tehdä sekä uusi lampunvarjostin että makuualustoja Viron koiratarhoille. Viimein sain ne aikaan. Edellinen lampunvarjostin oli paperinen ja rikkoutunut muutossa. Tuunasin tilalle uuden vanhasta verhokankaasta.


Tarhakoirille tein makuualustoja vanhan sohvamme pehmusteista ja kankaista sekä muista ylijäämäkankaista. Koiramme ovat purkaneet pureskelu- ja tuhoviettiään sohviimme, joten viimeisestäkin oli viimein pakko luopua. Pistimme sen osiin ja jäljelle jäi muutama ehjä pehmuste ja kangaskappaleita, joista sain isommille koirille sopivia alustoja. Pienemmistä kangaspaloista tein pienempiä alustoja, joiden täytteeksi laitoin koirien pieneksi repimää pehmustetta. Kierrättäminenkin vaatii kuitenkin joskus veronsa. Ompelukoneen neula ei nimittäin kestänyt paksua sohvakangasta, vaan katkesi, joten tein työn loppuun perinteisesti parsinneulalla. Nyt on tarhoille lahjoitettavaa ja täytyy toivoa, että koirat ovat viimein rauhoittuneet sen verran, että saamamme sohva kestää.

Esikasvatusta

Alkaa muodostua jo perinteeksi, että esikasvatus jää kokonaan tekemättä tai jää ainakin liian myöhäiseksi. Tänä vuonna ehdin juuri ja juuri saamaan edes osan vihanneksista esikasvatukseen, jotta ne ovat ilmojen yhä lämmettyä ehtineet taimettua ulos istuttamista varten. Alkukevät on ollut kaoottinen, mutta nyt on paremmin aikaa ja energiaa paneutua kasvien maailmaan. Kasvimaakin puuttuu vielä. Viime kesänä kasvatimme kaiken erilaisissa laatikoissa ja ruukuissa, sillä elämäntilanne oli niin epävarma, ettemme saaneet kasvimaata tehtyä. Hyvin onnistuu pienimuotoinen viljely siis myös niillä, joilla ei ole omaa pihaa, mutta on parveke. Pihamme on myös niin savinen, ettei siinä kasva muu kuin sammal, ei edes nurmi. Nytkin harkinnassa on väkertää itse suuret kasvulaatikot, jottei tarvitsee kääntää maata niin perusteellisesti. Nykyisin kaupoissakin myydään valmiita, kalliita kasvulaatikoita, mutta niitä ei meidän taloustilanteessamme edes harkita ja hyvinhän sellaiset itsekin nakuttelee. Kasvualustaratkaisu pitäisi kuitenkin tehdä pian, sillä toukokuu koittaa ja olisi aika saada punajuuret, porkkanat yms. kasvamaan.

Tällä hetkellä ruokapyötämme on erilaisten ruukkujen vallassa. Esikasvatuksessa on mm. kurpitsaa, persiljaa, rucolaa, basilikaa, oreganoa ja avomaankurkkua. Muutamat lajit odottavat vielä istutusta ja pian pääseekin istuttamaan ulos osan lajeista. Tämä on vasta esimakua kesästä, sillä olen kesällä muutaman kuukauden hommissa Majvikin tilalla ja saan nauttia oikein kunnolla käsien multaamisesta ja viljelypuuhista.

Vegaaniset kahvikestit

Tänään kestitsimme vieraita. Kokeilin muutamaa uutta reseptiä ja tein vanhaa tuttua sienipiirakkaa hieman varioiden. Nyt on aika käyttää kaapeista loput viime satokautena kuivatut villivihannekset ja sienet, joten tulemme lähiaikoina syömään paljon mm. nokkosista ja suppilovahveroista valmistettua ruokaa, jotta saamme kaappeihin tilaa uuden satokauden antimille. Tässä tämän päivän antimien reseptit, raaka-aineet luomua ja vegaanista. Hyvää oli, ja epäterveellistä.


Sipuli-sieni-nokkospiirakka

Pohja
125 g margariinia
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
0,5 dl ruisjauhoja
2 rkl vettä
0,5 tl suolaa

Täyte
5 dl kuivattuja suppilovahveroita
sipuli
purjoa
2 dl kuivattua nokkosta
2 dl kaurakermaa
mausteeksi pippuria, basilikaa ja paprikaa

Valmista täyte kattilassa tai paistinpannulla. Kuivatut sienet kannattaa liottaa. Jos käytät tuoreita, niitä menee huomattavasti enemmän. Sulata margariini ja sekoita siihen muut pohjataikinaan aineet. Voitele piirakkavuoka ja painele taikina siihen. Kaade täyte päälle ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia.


Omenakauratorttu

Pohja
3 dl vehnä- tai puolikarkeita spelttijauhoja
1 tl ruokasoodaa
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl sokeria
0,5 dl öljyä
0,5 dl siirappia
1,5 dl kaurakermaa tai 1 dl -maitoa
1 dl vettä + 2 tl etikkaa

Täyte
2 omenaa
jauhettua kanelia

Kuorrutus
0,5 dl kaurakermaa
1 dl kaura- tai spelttihiutaleita
0,5 dl sokeria
0,5 dl öljyä

Voitele halkaisijaltaan n. 24 cm piirakkavuoka.
Valmista pohja: Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää öljy, siirappi, kaurakerma ja veteen sekoitettu etikka. Sekoita vain sen verran, että taikinasta tulee tasainen. Levitä taikina vuokaan.
Poista omenista siemenkota ja leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi. Asettele omenat taikinan päälle ja ripottele pinnalle kanelia. Paista uunin keskiosassa 200 asteessa 15 minuuttia.
Valmista kuorrutus paistamisen aikana. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta seosta niin, että sokeri alkaa sulaa. Sekoita tasaiseksi ja levitä seos omenatortun päälle. Jatka paistamista vielä 20 minuuttia tai kunnes tortun pinta on kauniin ruskea.


Suklaahippukeksit

150 g margariinia
1,5 dl fariinisokeria
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
0,3 dl soijajauhoa + 3 dl vettä
0,5 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 dl grahamjauhoja
3,5 dl vehnäjauhoja
100 g suklaata rouhittuna

Vaahdota margariini ja sokerit. Sekoita soijajauho veteen ja vatkaa margariinivaahtoon. Sekoita loput aineet ensin keskenään ja sitten taikinaan. Lisää tarvittaessa jauhoja. Nostele ruokalusikalla nokareita pellille ja paista uunin ylätasolla 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Tarinaa ekoelämästä

Päätin aloittaa entisen blogin rinnalle tämän toisen blogin. Pyrin pitämään näiden kahden blogin sisällöt selkeästi toisistaan erillään. Siinä, missä toiseen blogiin ilmestyy yhteiskunnallista pohdintaa, maailmantuskaa ja poliittista sisältöä, tämä blogi pureutuu enemmän käytännöntasolle. Tarjolla lienee jatkossa ainakin vinkkejä vegaaniseen ja ekologiseen kokkaamiseen reseptien ja muiden vinkkien kera, ideoita kierrätysaskartelusta ja muusta tuunaamisesta sekä kaikenlaista muuta ympäristöystävällisen elämän elintapoihin liittyvää. Toivottavasti teksteistä kumpuaa muille helpotusta ja iloa ekologiseen elämään.

Toisaalta tämä blogi toimii tukena myös omalla opintiellä, kun pyrin opettelemaan yhä enemmän siitä, mitä luonnonkasveja voi käyttää ravintona ja miten omavaraisviljely oikein onnistuukaan. Kaikkea katsellaan kuitenkin vielä kaupunkilaisnäkökulmasta. Kierrättäminen on täällä helppoa ja luomutarjonta kaupoissa hyvä. Vuokra-asuntonamme toimivan mummonmökin pihakin tarjoaa mahdollisuuden pieneen viljelyyn ja viereisestä metsästä löytyy sieniä, marjoja ja lukuisa joukko herkullisia villivihanneksia. Toiveena kuitenkin on, että vielä jonain päivänä ympäristönä olisi koti maalla ja enemmän maa-alaa tarjoamassa mahdollisuuden omavaraiseen elämään.