Syksy ja Intia tuntui pitkään niin kovin kaukaiselta. Nyt on kuitenkin tullut aika nousta koneeseen, sillä Himalaja kutsuu jo. Aika on lentänyt taas kummallisesti. Tuntuu huimalta ajatella, että todellakin aikaisin huomenna olen Delhin kaaoksessa ja vajaan viikon päässä Himalajan rauhassa joogaamassa ja meditoimassa. Sanotaan, että asiat tulevat elämään silloin, kun niitä vähiten odottaa. Tällä hetkellä Intian matka tuntuukin aivan erilaiselta kuin olin kuvitellut. Olen sanonut, että palaan Suomeen ehkä marraskuussa riippuen siitä, kuinka täysin ashramelämä vie sydämeni. Nyt sydämeni jääkin yllättäen Suomeen, ja matkaan liittyy aivan uudenlaisia henkisiä haasteita. Onpahan löytynyt syy palata takaisin :)
