Pajutöitä ja vanhat huonekalut kuntoon

Innostuin taas kevään tullen tekemään luonnonmateriaaleista käsitöitä. Tein yhden jos toisenkin risukorin, joita on nyt eri puolilla taloa tuomassa kotoisuutta. Lisäksi opettelin punomaan pajuilla. Vaikka eipä se vaikeaa ole ja pajujakin on pellonvierusojat täynnä. Köynnöspyramidi odottaa kesäkelejä ja köynnöskasveja kiipeilemään varttaan pitkin. Pajutarjottimet koristavat tuvan "sohvapöytää", jona toimii viime kesänä pajasta pelastamani vanha puulaatikko.

 

Jo viime kesänä pelastin myöskin pajasta vanhan seinähyllyn, jonka hioin ja maalasin uuteen uskoon ja nyt se koristaa tuvan seinää notkuen yrteillä ja kuivatuilla sienillä täytettyjä lasipurkkeja. Tallista puolestaan kaivoin talon vanhan säilytyslaatikon. Missä lie huoneessa ja tarkoituksessa ollut joskus muinoin entisten sukupolvien aikana. Senkin hioin ja maalasin viime kesänä ja nyt se koristaa toista yläkerran huonetta kätkien vierasvarapeitot ja tyynyt hienosti uumeniinsa. 

Tämän alkukevään projekteistani yksi on viimein ollut pajassa ollut hieno lipasto... vai kaappi, piironki vai miksi sitä sanoisi. Se oli sinne työvälineisiin hautautuneena ja ollut ilmeisesti joskus vanhalla parilla käytössä. Reilu puolivuosisataa sitten paja oli nimittäin talon vanhan parin tupa nuoremman parin asuessa päätalossa. Päätin jo viime kesänä, että piironki pitää saada arvoiseensa kuntoon ja käyttöön. Tällä kertaa jouduin ensin raapimaan useita maalikerroksia pois, sitten hiomaan ja lopulta maalaamaan.

Nyt piironki on kaunistamassa yläkerran aulaa.

Kunnostamista riittää... kesällekin on luvassa ties kuinka monta projektia. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.

Ruokaremontti - eroon vaarallisista viljoista

Olen pitkään kärsinyt mm. erilaisista vatsavaivoista, ihottumasta ja väsyneestä, tukkoisesta olosta. Jostain syystä aloin epäillä oireiden aiheuttajaksi viljoja, joten kokeilun vuoksi karsin kaikki viljat pois ruokavaliostani pari kuukautta sitten. Jo parin päivän jälkeen tukkoinen olo oli kateissa ja sain suorastaan virtapiikin. Vähitellen olo kuitenkin tasaantui ja ensimmäinen viikko oli hieman kuin vieroitusoireissa. Tunsin itseni jossain määrin levottomaksi ja nälkäiseksi. Viikon jälkeen kuitenkin helpotti ja aloin myös oppia, mitä voi syödä, kun ei laitakaan aamupalaksi tai välipalaksi suuhunsa leipää, puuroa tai mysliä eikä lämpimän ruoan lisäkkeenä ollut kertaakaan pastaa tai muutakaan viljaperäistä. Samalla yritin kiinnittää huomiota perunan ja riisin käyttöön, mutta niiden tarkkailu jäi vähitellen.

Jo muutettuani ruokavaliotani ja reseptejä etsiessäni törmäsin useisiin lähteisiin, joissa kerrottiin viljojen vaaroista. Mm. kirjat Vaaralliset viljat (Braly&Hoggan) ja Eroon vehnästä (Davis) kertovat viljojen aiheuttavan vatsaoireiden lisäksi mm. diabetesta, syöpää, ms-tautia, osteoporoosia, epilepsiaa, masennusta, ja lista jatkuu ja jatkuu. Aloin miettiä epilepsiani taustoja, koska sille ei ole ikinä kyetty osoittamaan mitään syytä, siis päähän kohdistunutta kolausta tai muutakaan. Keliakiankin yksi liitännäissairaus on epilepsia. Viljojen haitat eivät kuitenkaan välttämättä johdu keliakiasta, vaikka se lisääntyykin huimaa vauhtia. Keliakian lisäksi gluteeniherkkyys voi aiheuttaa täsmälleen keliakian kaltaisia oireita. Itsekin huomasin tämän, kun sorruin pari kertaa syömään vehnää - seurauksena ripuli. Ja keliakiavasta-aineeni on tarkistettu reilu puoli vuotta sitten eikä niissä näkynyt viitteitä keliakiasta.Olen nyt kuullutkin jo useamman lääkärin suusta, että viljojen käytöllä ja ärtyvän suolen oireyhtymällä on uusimpien tutkimusten mukaan yhteyksiä. Tämän mukaan siis vähintään 10% ihmisistä ei siedä viljoja. 

Kiinnostukseni terveelliseen ruokavalioon on prosessin aikana kasvanut ja kasvanut. Näiden parin kuukauden aikana olen kokeillut myös raakaruokaa ja huomasin sen sopivan minulle hyvin. Raakaruoka"pasta" valmistui kuorimaveitsellä kesäkurpitsasta ja porkkanasta ja kermainen, ruokaisa kastike avokadosta, liotetuista pähkinöistä, tomaateista, lorauksesta oliiviöljyä ja yrteistä. Täydelle raakaruoalle on kuitenkaan aio ryhtyä ainakaan toistaiseksi, sillä muutoinkin kestää totutella muutoksiin.

Innostuin niin, että tilasin ruoka-aineherkkyystestin, vaikka hirvitti ajatus itsensä pistämisestä neulalla ja testin tekemisestä. Selvisin kuitenkin siitä ja tulokseksi sain vereni reaktion 46 eri ruoka-aineelle. Minulla oli valmiiksi vahvat epäilyni siitä, mitkä täplät värjäytyisivät testissä ja osuin melko oikeaan. Vehnä, ruis ja durumvehnä osoittivat selkeät reaktiot. Sen sijaan gluteenille en reagoinut, mikä osoittaa, ettei viljojen osalta kyse ole aina gluteeniherkkyydestä, vaan muista ainesosista. Davis varoittaa kirjassaan nimenomaan viljojen nopeista hiilihydraateista ja sanoo niiden olevan sokeria pahempia ja riippuvuutta aiheuttavia. Olotilani kieltämättä oli sen mukainen viljat jätettyäni, vaikka ainoa säännöllinen viljanlähteeni oli puolison leipoma 100-prosenttinen ruisleipä. Epilepsiakin reagoi nopeisiin hiilihydraatteihin ja siksi suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, minkä vuoksi olin ajatellut välttää perunaa ja riisiäkin - huonolla menestyksellä. Kuinka ollakaan, testi osoitti reaktiot myös niille, erityisesti riisille, jonka olin ajatellut muutoin olevan melko neutraali ruoka-aine!

Kaiken kaikkiaan 46 ruoka-aineesta reagoin peräti 20:lle! Reaktioasteet olivat värien tummuuden perusteella jaettu asteikolle "vältä", "vähennä" ja "tarkkaile". Yhtään selkeää vältettävää ruoka-ainetta ei tullut, vaikka viljat, peruna, riisi, lehmänmaito ja kananmuna keikkuivat siinä rajoilla. Niiden käyttöä tulee selkeästi vähentää. Samoin inkiväärin (lempimausteeni!) sekä mantelin. Pähkinöistä reagoin vähintään lievästi kaikille muille paitsi parapähkinälle, sille ainoalle, jota en syö. Muita syönkin vähintään viikottain. Siispä mietin, onko reaktioilla tekemistä sen kanssa, mitä ruoka-aineita keho on tottunut saamaan ja reagoimaan niihin.

Testin tulos tekee arjestani melko haastavaa. Omavaraisuuteen pyrkivässä elämässä omien lehmien maidosta valmistettu jogurtti ja juusto sekä kananmunat ovat proteiininsaannin osalta avainasemassa. Näistä on nyt kuitenkin luovuttava, jos haluan kevyemmän olon. Onneksi en sentään reagoinut mitenkään esimerkiksi mansikalle, mustaherukalle, sienille, porkkanalle, kurkulle ja parsakaalille. Niinpä oletan myös testin ulkopuolisten mustikan, lantun, nauriin ja kesäkurpitsan olevan ok. Palkokasvit värjäytyivät lievästi ("tarkkaile"), mutta koska nämä ovat pähkinöiden poisjättämisen jälkeen ainoa kasvissyöjän proteiininlähde, enkä ole huomannut merkittäviä vaivoja niiden käytöstä, en aio niitä jättää. Tosin soijapapu oli reaktiolistassa erikseen ja siihen en reagoinut mitenkään, mutta sen käytön kyseenalaisuuden vuoksi en aio sitä lisätä ruokavaliooni. Kuinka ollakaan, en reagoinut tietenkään testissä yhdellekään liha- tai kalamuodolle. Tuloksista voisi päätellä, että minulle sopisi kunnon paleodieetti - juureksia ja lihaa. Noh, juureksia ja marjoja tuleman pitää, mutta niiden viljemisen lisäksi pitää myös panostaa härkäpavun, pensaspavun ja herneen viljelyyn ja keittää palkokasvit kunnolla ennen käyttöä. Vuohemme eivät myöskään ole olleet viime aikoina lypsyssä, joten toivomme, että niistä alkaa kunnon ruokinnalla saada maitoa, jotta pääsisin kokeilemaan vuohenmaidon ja -juuston sopivuutta minulle. 

Mielenkiintoista tässä kaikessa on se, kuinka länsimaalainen ruokavalio tuhoaa suolistojemme luontaisen bakteerikannan ja ruoka-aineherkkyydet lisääntyvät. Eipä omassa lapsuudessanikaan missään vaiheessa kyseenalaistettu valkoisen, puhdistetun vehnän tai sokeroitujen murojen ja jogurttien syömistä. Ei ollut suolistolla juuri töitä kuitujen puolesta. Onneksi edes näin aikuisiällä on havahtunut asiaan, joskin tekee pahaa samalla nähdä, millaista roskaruokaa nykypäivän lapset syövät.