Onnellisuuden joogaa

"Kultaportin tuolla puolen,
satumetsä salainen.
Suljen silmät, kädet liitän,
aukee polku sisäinen.

Kulkee puiden latvuksissa
rauhan henki vilpoinen.
Taikalehdon siimeksessä
aarre, kukka kultainen.

Poimin lahjan kalliin, oivan,
sisältäni löysin sen.
Kuulen joogakellon soivan,
kiitos täyttää sydämen."

Olen kiitollinen joogan lahjan löytämisestä ja siitä, että joogasta on tullut polkuni. Joogaa kalliimpaa lahjaa ei voi ihmisellä olla, sillä jooga kulkee mukana, se tulee sisältä itsestä. Eikä ole mitään kauniimpaa elämässä kuin viettää aikaa muiden joogien kanssa rauhassa, eristyksissä. Jakaa sanaton rauha ja onni.

Joogan myötä tietoisuus kirkastuu ja olen tuntenut yhä syvemmin yhteyteni joihinkin sieluihin. Ilokseni kaksi niistä ovat koirani, joiden kanssa yhteytemme on syvä ja aistimme toistemme tuntemukset, vaikka olisimme kuinka kaukana toisistamme. Lisäksi olen huomannut, että minulla on vahva yhteys kahden sellaisen ihmisen sieluun, jotka eivät ole enää elämässäni, mutta aistin myös heidät syvästi. Jostain syystä meidän sielujemme ei kaikesta huolimatta ollut tarkoitus matkata tässä elämässä rinnan, vaan yhteys juontaa juurensa kauempaa. Yhteyden tunteminen on kallisarvoista, joskin raskasta kyseisten henkilöiden jatkettua tietään muihin suuntiin.

Deepak Chopran sanoin vielä: "Syvimmän nälkäsi voit tyydyttää vain löytämällä itsessäsi piilevät ulottuvuudet." 

Namaste <3

Kiertolaisuutta maailman poluilla

Muutama vuosi sitten stressasin kovasti sitä, miten saisin omaa hiilijalanjälkeäni pienemmäksi, kun olin jo ottanut kaikki keksimäni keinot käyttöön. Olin intohimoinen energiansäästäjä ja kierrättäjä, ja mietin paljon erityisesti asumisen kuormittavuutta. Elämä tuo kaikenlaista yllättävää eteen, ja enää ei ole tarvinnut uhrata ajatustakaan asumisen hiilijalanjäljelle, joka keskimääräisellä suomalaisella on varsin suuri neliöineen ja lämmityksineen. Nykyisin yövyn muiden nurkissa ja reissaan ympäriinsä pienen nyssykkäni kanssa, mukana pyyhe, vaihtovaatteet, hammasharja ja -tahna. Ympäristöasioiden suhteen olen saavuttanut melkoisen mielenrauhan. Käsitykseni maailman muuttamisesta on myös muuttunut, järjestömaailma on jäänyt taakse ja ihmisten mielenrauha on saanut ajatuksissani uuden merkityksen maailmankaikkeuden hyvinvoinnin kannalta.

Siinä missä majapaikkani vaihtuu alati, myös työtilanteeni elää jatkuvasti. Töitä on harvakseltaan, ja yleensä niistä tulee ilmoitus tunnin varoitusajalla. Elämäntilanteeni on opettanut suunnattomasti sopeutumista alituiseen muutokseen ja alun rauhattomuuden jälkeen olen alkanut nauttia tällaisesta elämästä. Elän hetki, päivä tai viikko kerrallaan. Joskin syksylle olen jo ilmoittautunut joogaopettajakoulutukseen Intiaan, joten jonkin asian olen miettinyt pidemmällä tähtäimellä. Taidan olla nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä aikamoinen erikoisuus, mutten enää stressaa siitä, etten tiedä, miksi haluan "isona" tai mitä haluaisin pidemmällä tähtäimellä tehdä. Olen viime kuukausina tavannut satoja tai jopa tuhansia uusia ihmisiä, erityisesti lapsia, ja oppinut heiltä ja elämänedellyksistä valtavan paljon. Käsitykseni elämästä, maailmasta ja suhtautumisesta omaan itseen ja muihin on kasvanut valtavasti. Uskon, että jatkossa kannan korteni kekoon tämän maailman hyväksi aivan erilaisin tavoin kuin menneinä vuosina ja se tuntuu todella hyvältä ja oikealta.