Syksyinen puhdistus

Kesä vei kiireineen voimat melko pahasti ja pari viikkoa sitten alkoi tuntua, että kaipaan kipeästi lepoa ja puhdistuskuuria. Mieltä on myös painanut vanhan tutun kohtalo Murmanskissa, ja usean yön unet ovat jääneet väliin huolien vuoksi pohtiessani, miten maailman tulevaisuuden puolesta taistelevia ihmisiä voidaan rangaista niin julmasti. Onneksi iltojen pimeneminen on hiljentänyt työtahtia ja illat on onnistunut vähitellen rauhoittamaan vaikkapa lukemiseen tai jalkahieronnalle. Voimaa on antanut myös syksyinen metsä, joskaan sinne tulee harvoin suunnattua vain rauhoittavalle kävelylle. Useimmiten mukana on ämpäri tai pari sienten tai puolukoiden poimimista varten. Jokapäiväinen metsässä oleilu on silti eheyttänyt ja rauhoittanut mieltä.

Jooga on ollut yksi tärkeä voimistaja. Opettamiseni alkoi taas noin kuukausi sitten ja uuden ryhmän vetäminen tuntuu hyvältä. Toivottavasti joku tunneilla kävijöistäkin oivaltaa, miten mainio hyvinvoinnin lähde jooga on. Halusin myös rauhoittua hieman pidemmäksi ajaksi joogan pariin ja vietin muutaman päivän joogakurssilla Frantsilassa. Päivät antoivat suunnattomasti voimia, keveyttä, mielenrauhaa ja hiljentymistä. Sinne mennessäni koin vielä, että kehoni voi huonosti ja terveys ei ole kohdillaan, mutta kahden vuorokauden jälkeen poistuin kokien kehoni kevyeksi ja vetreäksi ja mieleni tasapainoiseksi. Päätinkin suoraan jatkaa puhdistautumista, ja jatkoin ensin raakaruoka"paastolla" ja sen jälkeen päivän kunnon paastolla. Kehoni on niin kaivannut tällaista puhdistumista, sillä edellisestä kerrasta on jo liian pitkä aika. Toivon, että saan nyt pidettyä mieleni ja kehoni paremmin voivana ja uskallan pysähtyä kuuntelemaan tarpeitani. Onneksi sitä tukevat myös luontaishoitajaopinnot, joissa seuraava osuus on rentoutusterapia.

Syksy on oiva aika laskeutua lepoon, kuten luontokin tekee. Olen pysähdellyt katselemaan kasvimaatamme, joka kesän aikana vihersi kasvien paljoudesta. Kiitän siitä kaikesta ruoasta, jonka saimme ja ihailen syksyn värejä, jotka jo hetkeksi peittyivät talven valkeuteen. Lehmien palattua kesälaitumelta kotiin on rentouttavaa katsella niiden käyskentelyä ja rauhaisaa märehtimistä kotipihassa. Lampaatkin saimme kerittyä muutama viikko sitten kesän aikana kasvaneesta paksusta villasta, ja kesäiset tiput alkavat olla täysiä kanoja ja kukkoja, joiden puuhailua on mukava katsella niiden juoksennellessa pitkin pihamaata. Reilu viikko sitten kuoriutuivat vielä syystiput, joten elämää täällä nyt piisaa. 

Työ ei silti vieläkään lopu, sillä vaikka navetta on vesikatossa, on sisätyöt vielä tekemättä. Viimeiset perunatkin ovat vielä maassa, kasvimaa kyntämättä, polttopuita pitäisi halkoa talvea varten vielä monen monta kuutiota ja pienempiä hommia on melkomoinen liuta. Onneksi pimeys kuitenkin rytmittää ja tuudittaa rauhoittumiseen ja viltin alle yrttiteen kanssa käpertymiseen.