Ekoa ja dharmaa

Namaste <3

Ihanuutta! Pyreneiden karuja maisemia, alkeellisia olosuhteita, eristyneisyyttä, meditaatiota, joogaa ja samanhenkistä seuraa. Niistä on onni tehty. Sain taas nauttia Sudakan ja Sadhitan erinomaisesta opetuksesta. Olen todella kiitollinen, että nuo miehet ovat saapuneet elämääni. Heidän avullaan olen saanut kaivettua todellista minuuttani esille ja luotua tasapainoa kaikkeen olevaan. Retriittipuitteina meillä oli Ecodharma, joka tekee todella arvokasta työtä. He yhdistävät ympäristöajattelun ja henkisyyden eläen yksinkertaista, mahdollisimman omavaraista ja sähkötöntä elämää karussa vuoristossa. He järjestävät vuosittain mm. retriitin aktivisteille tukeakseen heidän kamppailuaan paremman maailman puolesta ja antaen välineitä jaksamiseen ja omasta itsestä huolehtimiseen samalla, kun kamppailee esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan. Kuulemamme tulokset olivat äärimmäisen hyviä. Aktivistit olivat poikkeuksetta saaneet viikon retriitistä niin paljon antia, että olivat puolen vuoden päästä huomattavasti onnellisempia ja myös aikaansaavempia. Toivottavasti vastaavanlaiset retriitit yleistyvät muuallekin maailmaan. Tuntuu, ettei Suomen aktivistipiirit kuitenkaan ole vielä valmiita vastaanottamaan henkisyyttä negatiivisen, suorituskeskeisen ja ateistisen ilmapiirin sisälle, vaikka loppujen lopuksi buddhalaisuuden aatteet menevät pitkälti yksiin ympäristöaktivismin kanssa.

Pyreneiltä paluun jälkeen olen saanut olla kiitollinen monista pienistä arkisista ihmeistä. Enää ei tarvitse stressata niin paljon ruoan riittävyydestä, sillä mustikkasato on käsittämättömän mahtava. Vaikka kuinka kerää, kerää ja kerää, metsät ovat suorastaan sinisenä. Myös kantarelleja ja vaaleaorakkaita sain nautittavaksi. Ja mikä parasta, lehtikaalit kasvavat sittenkin! Myös härkäpavut kasvattavat jo palkojaan. Kaikki ei aina suju suunnitellusti, mutta asiat ratkeavat tavalla tai toisella <3 Hehee, ja päälläseisontakin alkaa sujua! 

 

Ruoan hankinnan haasteita

Elo on kuin entisaikaan. Seuraavan vuoden ruokailuni ovat kiinni siitä, miten hyvin pikkuruiset viljelykseni onnistuvat. Vaikkei omaa kotia olekaan, olen onnekseni saanut pienen palstan ruoan tuotantoon. Ongelmia on kuitenkin riittänyt viljelysten kanssa enemmän kuin tarpeeksi. Viime vuoden pensaspapusato oli tuottoisa, ja laskin myös tulevan talven proteiinin saannin papusadon varaan, kun rahasta on pulaa. Mikä lie ollut syynä, mutta pavut eivät tänä vuonna nousseet yhtä hyvin kuin viime vuonna. Vika lienee sekä mullassa, lannoituksessa että kastelussa. Koska vaellan jatkuvasti paikasta toiseen, en ole juuri päässyt viljelyksiäni hoitamaan, kastelemaan ja kitkemään ja se on kostautunut. Härkäpapujen suhteen on vielä toivoa, mutta pensaspapusato näyttää jäävän alle puolen kuvitelmistani. Olisin myös halunnut lehtikaalia säilöttäväksi, mutta myös lehtikaalisato näyttää menevän mönkään esikasvatuksen viivästyttyä. Toivoa on vielä porkkanoiden ja punajuurien kanssa. *Sormet ristiin* 

Tämä kesä on hyvin palauttanut todellisuuteen, kuinka vaativaa ja sitovaa ruoantuotanto on. Se, että olin ensin viikon Virolahdella, sitten viikon Saarijärvellä, pian viikon Suodenniemellä ja sen jälkeen Kataloniassa, ei oikein sovi yhteen ruoantuotannon kanssa. Tässä hyörinässä myös villivihannesten kuivaaminen säilöön on jäänyt vähäiseksi. Ainoastaan nokkosta ja valkoapilaa on hieman säilössä. Toivottavasti ehdin jossain välissä marjastamaan, sillä olen pois maasta myös koko syksyn sienestysajan.

Entisaikana ei ollut ruokajonoja eikä dyykkaysmahdollisuuksia. Viime vuonna sain nauttia näistä molemmista hätäavuista, mutta jatkossa tulen asumaan alueella, jossa kumpaakaan näistä apukeinoista ei ole. Saan siis todella tuntea, millaista on ennen ollut sadon epäonnistuttua. Pari litraa nokkosta, apilaa ja vähän papuja pitäisi riittää pitkäksi talveksi, sillä säännöllisistä tuloista ei ole tietoakaan. Ja kyllähän se niin vain menee, että ensin ruokitaan koirat ja sitten vasta saa oma nassu kuvun täytettä. Haasteita tulee riittämään. Ja mielen vahvuus kasvaa!

Onnellisuuden joogaa

"Kultaportin tuolla puolen,
satumetsä salainen.
Suljen silmät, kädet liitän,
aukee polku sisäinen.

Kulkee puiden latvuksissa
rauhan henki vilpoinen.
Taikalehdon siimeksessä
aarre, kukka kultainen.

Poimin lahjan kalliin, oivan,
sisältäni löysin sen.
Kuulen joogakellon soivan,
kiitos täyttää sydämen."

Olen kiitollinen joogan lahjan löytämisestä ja siitä, että joogasta on tullut polkuni. Joogaa kalliimpaa lahjaa ei voi ihmisellä olla, sillä jooga kulkee mukana, se tulee sisältä itsestä. Eikä ole mitään kauniimpaa elämässä kuin viettää aikaa muiden joogien kanssa rauhassa, eristyksissä. Jakaa sanaton rauha ja onni.

Joogan myötä tietoisuus kirkastuu ja olen tuntenut yhä syvemmin yhteyteni joihinkin sieluihin. Ilokseni kaksi niistä ovat koirani, joiden kanssa yhteytemme on syvä ja aistimme toistemme tuntemukset, vaikka olisimme kuinka kaukana toisistamme. Lisäksi olen huomannut, että minulla on vahva yhteys kahden sellaisen ihmisen sieluun, jotka eivät ole enää elämässäni, mutta aistin myös heidät syvästi. Jostain syystä meidän sielujemme ei kaikesta huolimatta ollut tarkoitus matkata tässä elämässä rinnan, vaan yhteys juontaa juurensa kauempaa. Yhteyden tunteminen on kallisarvoista, joskin raskasta kyseisten henkilöiden jatkettua tietään muihin suuntiin.

Deepak Chopran sanoin vielä: "Syvimmän nälkäsi voit tyydyttää vain löytämällä itsessäsi piilevät ulottuvuudet." 

Namaste <3

Kiertolaisuutta maailman poluilla

Muutama vuosi sitten stressasin kovasti sitä, miten saisin omaa hiilijalanjälkeäni pienemmäksi, kun olin jo ottanut kaikki keksimäni keinot käyttöön. Olin intohimoinen energiansäästäjä ja kierrättäjä, ja mietin paljon erityisesti asumisen kuormittavuutta. Elämä tuo kaikenlaista yllättävää eteen, ja enää ei ole tarvinnut uhrata ajatustakaan asumisen hiilijalanjäljelle, joka keskimääräisellä suomalaisella on varsin suuri neliöineen ja lämmityksineen. Nykyisin yövyn muiden nurkissa ja reissaan ympäriinsä pienen nyssykkäni kanssa, mukana pyyhe, vaihtovaatteet, hammasharja ja -tahna. Ympäristöasioiden suhteen olen saavuttanut melkoisen mielenrauhan. Käsitykseni maailman muuttamisesta on myös muuttunut, järjestömaailma on jäänyt taakse ja ihmisten mielenrauha on saanut ajatuksissani uuden merkityksen maailmankaikkeuden hyvinvoinnin kannalta.

Siinä missä majapaikkani vaihtuu alati, myös työtilanteeni elää jatkuvasti. Töitä on harvakseltaan, ja yleensä niistä tulee ilmoitus tunnin varoitusajalla. Elämäntilanteeni on opettanut suunnattomasti sopeutumista alituiseen muutokseen ja alun rauhattomuuden jälkeen olen alkanut nauttia tällaisesta elämästä. Elän hetki, päivä tai viikko kerrallaan. Joskin syksylle olen jo ilmoittautunut joogaopettajakoulutukseen Intiaan, joten jonkin asian olen miettinyt pidemmällä tähtäimellä. Taidan olla nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä aikamoinen erikoisuus, mutten enää stressaa siitä, etten tiedä, miksi haluan "isona" tai mitä haluaisin pidemmällä tähtäimellä tehdä. Olen viime kuukausina tavannut satoja tai jopa tuhansia uusia ihmisiä, erityisesti lapsia, ja oppinut heiltä ja elämänedellyksistä valtavan paljon. Käsitykseni elämästä, maailmasta ja suhtautumisesta omaan itseen ja muihin on kasvanut valtavasti. Uskon, että jatkossa kannan korteni kekoon tämän maailman hyväksi aivan erilaisin tavoin kuin menneinä vuosina ja se tuntuu todella hyvältä ja oikealta.

Rummutusta ja voimaeläimiä

Olin muutama päivä sitten pitkästä aikaa rumpupiirissä, ja täytyy sanoa, että kokemus oli todella voimakas. Tein hurjan matkan, joka päättyi suureen valkoiseen valoon ja yhteyteen maailmankaikkeuteen. Olen sen jälkeen leijunut korkealla ja joutunut tietoisesti maadoittamaan itseäni tähän todellisuuteen, koska kruunuchakrani on ollut yliaktiivinen. Rummutuksen aikana voimaeläimeni, hevonen, ilmestyi minulle taas hurjan vauhdikkaan laukan muodossa. Viilätimme läpi peltojen. Sain kuitenkin myös uuden, toisen voimaeläimen ainakin hetkellisesti, sillä ilves on ollut läsnä voimakkaasti rummutuksesta alkaen. Voimaeläiminä hevonen ja ilves merkitsevät seuraavaa:

HEVONEN
"Kops, kops, kaviot lähestyvät elämääsi. Kun hevonen ilmestyy voimaeläimeksesi, niin voit olla kiitollinen, sillä se ei ilmaannu kovinkaan helposti. Hevosen avulla pystyt kehittämään niin fyysistä kuin henkistä voimaasi ja ennen kaikkea tehtäväsi on jakaa tätä voimaa ja oppia myös toisille. Hevosen voima auttaa omien energioitten tasapainottamisessa. Kun energiasi ovat tasapainossa, niin löydät oman elämäsi polun ja voit luottavaisin mielin mennä eteenpäin. Kun polkusi kulkee oikein, niin voit jakaa lahjojasi toisille: myötätuntoa, opettamista, jakamista, rakkautta. Nämä kaikki ovat portteja ovimaan ja omaan tasapainoosi.

Elämäntilanteesi voi olla sellainen, että sinulla on tärkeä rooli jonkun tai joidenkin ihmisten auttamisessa. Hevosen voimalla vahvistut itse, mutta hevosen ilmaantuminen usein kertoo myös siitä, että sinulle tulee tärkeä rooli auttaa muita ihmisiä jaksamaan. samalla kun autat heitä, näet erilaisia elämänpolkuja ja opit koko ajan lisää elämän mystiikkaa. Näin näet ihmisten erilaisia tehtäviä elämässä ja opit kunnioittamaan näitä kaikkia. Koko ajan oma elämänkokemuksesi ja viisautesi kasvaa.

Hevonen voi ilmaantua sinulle myös, jos jokin odottamaton elämäntilanne on tulossa. Tällöin tarvitset paljon fyysisiä tai henkisiä voimia ja tilanteesta selviäminen vaatii paljon ponnistelua. Hevosen voimalla tästä kuitenkin selviät. Hevosen tullessa elämääsi, löydät mukaan annoksen villiyttä ja vapautta. Vaikkakin autat paljon toisia ihmisiä, niin se ei koskaan saa tapahtua alistumalla tai omaa vapauttasi menettämällä. Mitä villimmin ja vapaammin pystyt elämäsi kohtaamaan sen voimakkaammin löydät itsestäsi elämänpaloa."

 ILVES
"PÄÄTEEMA: Salaisuuksien pitäminen, suojeleminen, opas.
Ilveksellä on kyky liikkua läpi ajan ja paikan, kohdata Suuri Hiljaisuus - se on salaisuuksien tietäjä. Veli tai sisko Ilves omaa henkilökohtaista voimaa ja tuntee tien aarteiden luokse.
PARANTAVA VOIMA: Ilveksen parantava voima on selvänäköisyyttä. Ilves näkee pelkojen taakse, se löytää piilotetut totuudet, mutta se ei paljasta näitä tietoja - Ilves tietää."

Olin todella hämmentynyt ilveksen ilmestymisestä, mutta pohdiskeltuani hetken sen tarkoitusta, on selvääkin selvempää sen olevan tällä hetkellä tärkeä voimatekijä. Olen viime aikoina erityisen viehättynyt erityisesti oman sisimmän totuuteni etsintään. En osaa enkä halua valehdella itselleni pienimmästäkään tuntemuksesta. Hevonen ja ilves ovat oikeita oppaita tällä tiellä. Toivon niiden olevan läsnä myös ensi syksynä, kun vietän useamman kuukauden henkisellä tiellä Intiassa.

Epävakaudesta tyyneyteen

"Mä meen yläasteelle, lukioon ja yliopistoon ja sitten töihin."
"Sitten sä ootkin eläkkeellä ja kuollut."

Näin keskustelivat kaksi 8-vuotiasta. Putkiajattelu elämän kulusta on yleistä, mutta hätkähdyttävää oli kuulla sen syöpyneen jo näin pienien lasten mieliin. Heidänhän tulisi leikkiä ja nauttia elämästä. Mihin heidän keskustelustaan unohtuivat kokemukset, elämykset, uuden näkeminen ja kokeminen? Vielä aikuisiälläkin irrottauduttuani itse putkimallista, joutuu tietoisesti taistelemaan tuota elämänmallia vastaan, joka hallitsee ympäröivää yhteiskuntaa. Jos ei etene portaalta toiselle, on usein jotenkin poikkeava... kunnianhimoton, päämäärätön, joidenkin mielestä ehkä epäonnistuja. Vai onko? Jos haluaakin saada elämästään vain mahdollisimman paljon irti, erilaisia kokemuksia, näkemyksiä, kun kerran on elämän lahjan itselleen saanut.

Löysin buddhalaisen runon, joka kuvaa aika hyvin kaikkea, mitä olen kokenut.

Riippuvaisen elämä on epävakaata, riippumattoman elämä ei ole epävakaata.
Kun ei ole epävakautta, on tyyneys.
Kun on tyyneys, ei ole minkäänlaisia taipumuksia.
Kun ei ole minkäänlaisia taipumuksia, ei ole tulemista eikä menemistä.
Kun ei ole tulemista eikä menemistä, ei ole kuolemaa tai syntymää.
Kun ei ole kuolemaa tai syntymää, ei ole sen enempää ”täällä” kuin ”tuola puolen”  eikä ”niiden välissä”.
Juuri tämä on kärsimyksen loppu.

Kun pääsi sinuiksi sen kanssa, ettei ole elämässä mitään ulkoista, johon tarrata, ei työtä, asuntoa, parisuhdetta, säännöllisiä tuloja, oli opittava elämään sen kanssa. Sitä myötä elämä muuttui onnellisemmaksi kuin koskaan ennen. Pääsi elämän ytimeen, elämän iloon. Merkittäviin pieniin elämyksiin ja ilon lähteisiin. Haittapuolena tuli kuitenkin se, että entiset "vakauden" lähteet muuttuivat pelottaviksi. Niiden kohtaaminen yhdistyy vielä liiaksi onnettomaan elämänaikaan. Onneksi ei ole muuta kuin tässä ja nyt.