Lautanauhoja ja neulahuovutusta

Tässä kevään ja alkukesän aikana on tullut väkerrettyä kaikenlaista. Koska kansalaisopiston kansanomaiset nauhat -kurssi ei toteutunut, opettelin lautanauhojen tekoa kirjan avulla. Maikki Kariston kirja Lautanauhat: Suunnittelu ja kutominen on mitä parhain opus opettelun tueksi. Olen tehnyt vasta melko peruskuvioita ja lähinnä lettinauhoja ja rannekoruja. Ensimmäinen vyö on työn alla. Löysin myös kirppikseltä viimein halvalla lasten kangaspuut, joilla voi alkaa tehdä pirtanauhoja nopeampaan tahtiin.

 

Ensimmäiset tekeleet.

Neulahuovuttamisesta on myös tullut suuri ajanvietteeni. Laikun ja Pocahontasin villat on ensin karstattu käsin ja sen jälkeen olen joutunut tekemään melko paljon töitä neulan kanssa saadakseni ne sopiviksi palloiksi, sillä jaalalaisen suomenlampaan villa ei pelkällä mäntysuopakäsittelyllä tuosta vain muotoudu.

 

Nyt ei ole kuitenkaan taas vähään aikaan kesäkiireiltä aikaa käsitöille. Kasvimaa on onneksi taas kerran kitketty ja katettu, mutta hirsinavetan rakennus ja heinätyöt vievät aikaa. Kaiken keskellä yritän sisustaa kotiamme ja aittoja vanhaa aikaa tunnelmoiviksi. Sitä varten olen tehnyt jo hyviä löytöjä mm. purkamastamme hirsikehikosta, joka siirtyy navetaksemme, sekä autiotaloista. Hommaa teettää edelleen mm. pinkopahvien repiminen vielä muutamien huoneiden seinistä sekä muutamien huonekalujen entisöiminen. Marjatkin jo kypsyvät, joten pian on kiire mustikkametsällekin, ja monet villiyrtitkin ovat nyt parhaimmillaan. Kuivumassa on nyt mm. maahumalaa, siankärsämöä, puna- ja valkoapilaa, poimulehteä ja maitohorsmaa.

Koiratyttö sairastaa

Naanan sairastaminen on jatkunut nyt kaksi kuukautta. Välillä pääsimme jo virtsakiteistä eroon, mutta ne palasivat ennaltaehkäisevästä ruokavaliosta huolimatta. Palasimme siis jälleen liuottavaan ruokavalioon. Virtsan viljelytuloksista ei ole saatu mitään irti, sillä kuukausi sitten otetussa katetroidussa näytteessä saman tien näkyneet sauvabakteerit, joita eläinlääkäri ei tunnistanut, eivät kasvaneet viljelyssä. Viime viikolla otettiin uusi näyte ja taas oli bakteerien sekakasvua ja samaista sauvabakteeria, jota lääkäri ei tunnista. Näyte lähetettiin Eviraan jatkotutkimuksiin ja nyt eletään pelonsekaista aikaa.

Tämän keskellä olen menettänyt luottamukseni eläinlääkäriimme täysin, sillä hän ei ole edelleenkään tehnyt sellaisia perustutkimuksia kuin ultraääni, röntgen ja emätinvuodon tutkimus. Sen sijaan hän on arponut virtsanäytteiden tuloksia ja näemmä jättänyt huomiotta senkin, että virtsassa on ollut proteiineja, välillä liikaa valkosoluja, välillä puolestaan liikaa punasoluja. Hän ei myöskään reagoinut siihen, että Naanalla on virtsan karkailua ja pahimmillaan pissasi nukkuessaan alleen. Näin toimii ennen läänineläinlääkärinäkin toiminut muka arvostettu erikoislääkäri.

Sain tänään käsiini Naanan sairaushistorian ja viimein tavoitin eläinlääkärin, joka tuntui ottavan asian enemmän tosissaan. Tässä välissä jo yritin saada aikaa asemalle, jossa Naana steriloitiin ja kysyä heidän mielipidettään mahdollisuudesta, että steriloinnissa on jäänyt munasarjanpalanen vatsaan. Vastaanotto oli jäätävä enkä aio toiste asioida siellä. Niinpä nyt joudumme arvalla lähtemään uuteen lääkäriin ja toivon todella, että tällä kertaa saamme kohdata asiallisen ja asiantuntevan lääkärin. Tosin vielä pitää jännittää kolme päivää ennen tutkimusaikaa, mutta sentään pelkän kuvauksen perusteella saimme heti tunninmittaisen ajan ja lääkäri aikoo ottaa ultran ja verinäytteet.

Lueskellessani sairaushistoriaa ja etsiessäni internetistä tietoa alkoi mieleen hiipiä pelko, että kyse on vakavasta verisairaudesta tai kasvaimesta. Ainakin jälkimmäinen olisi voitu jo kaksi kuukautta sitten todeta ultralla, mutta ei. Muita mahdollisuuksia ovat diabetes sekä munuais- ja maksaperäiset sairaudet. Pitääkin alkaa lotota, jotta tulevista jättimäisistä eläinlääkärilaskuista selvittäisiin. Kaiken kukkuraksi Naana ei suinkaan ole ainoa läheiseni, joka on vakavasti sairas. Elämän antamat haasteet tuntuvat taas todenteolla kasaantuvan. Alkaa tuntua samalta kuin viisi vuotta sitten, kun kuukauden sisällä kuoli kolme sukulaista ja itse sairastuin epilepsiaan. Nyt on vieläpä kyse paljon läheisemmistä kuin silloin. Kuinka ollakaan tälläkin kertaa omakin terveys reistailee, mutta sen tutkimukset ja mahdollinen leikkaus saavat nyt odottaa niin pitkään kuin vain mahdollista. Kaikki ponnistukset vaaditaan nyt muiden haasteiden kanssa. 

Maalta kaupunkiin... vai toisinpäin

Olen taas viime aikoina törmännyt räikeästi maalla ja kaupungissa asumisen eroihin. Yksi suurimmista eroista tuntuu olevan asenneilmapiirissä. Kaupunkilaisille luonto on usein jotain pelottavaa, likaista, hallitsematonta... olen jopa kuullut luonnossa liikkumista kuvattavan "luonnottomaksi". Eli vieraantuminen luonnosta on melko totaalista. Maaseudulta löytyy sen sijaan edelleen persoonallisuutta. Ihmisten kanssa pysähdytään puhumaan ja vaihtamaan kuulumisia, vastaantulijoita tervehditään, olivat ne sitten tuttuja tai tuntemattomia ja naapurista saa aina apua tarvittaessa. Tai vaikka päiväkahvit. Mitä tulee autoiluun, maalaisilla kyllä on autoja, mutta eivät tunnu kaupunkilaiset juuri jäävän jälkeen, ja maaseudulla turhat ajot jäävät vähiin pitkien välimatkojen vuoksi. Molemmissa päissä kyllä äimistellään sitä, miten pärjään 25 kilometrin päässä keskustasta ilman ajokorttia. Pitää huoltaa pyörä hyvin. 

Ehdin saada onneksi vain pintaraapaisun siitä, millaista on asua taloyhtiössä. Hiekka ei kelpaa pihassa, vaan pitää olla laattoja. Nurmikon laidassa on oltava kyllästetyt laudat, jottei nurmikko leviä. Jokaisella on oltava tismalleen samankokoinen ja samalla tavalla aidattu aita. Mutta entäs sitten kierrätys? Naapureilla ei ole aavistusta, mikä kuuluu mihinkin roskapönttöön. Vesi- ja sähkömittarit ruksuttuvat muilla suorastaan tähtitieteellisissä lukemissa. Huhhei, onpahan hyvä muistutus siitä, millaista ns. "tavallisen" tallaajan elämä nykyisin on. Ei ihme, jos ei vakityön kuukausipalkka riitä, vaikka itsellä riittää keikkatöiden palkat kattamaan peruselämisen. Tuntuu pahalta, että naapurisovun joutuisi rikkomaan alkamalla taistoon kyllästettyjä lautoja ja laattoja vastaan säilyttääkseen edes ripauksen luonnollisuutta ja voidakseen kasvattaa kotipihassaan edes jotain suuhun pantavaa ilman maaperän laudoista kulkeutuvia myrkkyjä.

Junassa puolestaan kuulin muutaman keski-ikäisen naisen puhuvan kerran siitä, miten elämäntavat ovat muuttuneet. Ei nykynuorten sukupolvi ole enää valmis tekemään kunnolla työtä. Entisaikaan sitä viljeltiin perunatkin itse ja oli ihan maakellaritkin. Mutta kuka sitä enää jaksaa villasukkia kutoa, onhan se niin työlästä.

Onneksi pystyn jättämään kaupungin pölyt taakseni. Kasvimaa on kynnetty ja äestetty hevosvoimin ja lannoitettu hevosenlannalla. Kylvettyä on saatu jo härkäpapu, herne, pensaspapu, porkkana, varhaisperuna, punajuuret, palsternakat, sipulit, salaatit, pinaatit... lämpölavalla kasvaa tomaattia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Lanttu ja nauris sekä lisää perunaa pitäisi saada vielä maahan. Kuusi pesää mehiläisiä saapui huolehtimaan pölytyksestä. Aika hyvä nokkossatokin on kuivumassa. Vapaa-ajalla vääntelen risuista kransseja, opettelen tekemään uudenlaisia lautanauhakuvioita ja neulon niitä "työläitä" villasukkia. Tosin vapaa-aika käy pian vähiin, kun alkaa navetan rakennus, heinien seivästys, kasvimaan kitkeminen yms. kesähommat. Niin ja toiminimi Maatiaispihakin on saanut Y-tunnuksen!

 

Äestys sujui juoksuvauhdilla

 

Ujo-vasikka

 

Kevätauringosta nautiskelua

Toukokuun alun härkäpapurivit

Naavaista askartelua

Keväiset säät ovat houkutelleet samoilemaan korpiin ja tarttumaan luonnonmateriaalikäsitöihin. Hakkuutähteiden seasta löytyi roppakaupalla naavaa ja luppoa ja aloin väkertää niistä kransseja. On ihanaa, miten etelän metsistäkin löytyy nykyisin naavaa reilusti, toisin kuin lapsuudessani. Tunnen sitä kohtaan silti suurta kunnioitusta, niin ettei sitä mielellään revi puista, vaan kerää vain maasta. Viime päivien kovan tuulen jäljiltä myös vanhojen kuusien juurella on lojunut paljon naavaisia oksia, joten materiaalit muutamaan kranssiin kertyi helposti.

 

Olen vuosien varrella kerännyt talteen kaikenlaisia koristeita mm. saamistani kukka-asetelmista ja nyt niitä voi käyttää omissa kädentöissä. Kaunis ruostunut kulkunen pääsi roikkumaan tähän kranssiin. Tekeleet jäivät kuitenkin vielä hieman keskeneräisiksi, sillä tarpeista puuttui mm. rautalankaa ja pellavanarua. 

Myös koirat nauttivat metsässä juoksentelusta, ja Naana tuntuu aavistuksen pirteämmältä tai sitten se vain onnistuu unohtamaan kipunsa metsässä. Joskin kipulääkkeen täysi vaste pitäisikin olla jo saavutettu, mutta toistaiseksi ei ole vielä tietoa, onko itse vaiva helpottanut yhtään.

Kevään heräämistä ja koiruuksia

Näin tänään ensimmäisen aivan keltaisena leskenlehtiä kukkivan rinteen. Viikonloppuna näin valtavasti joutsenia ja kurkia, jotka ovat nyt palanneet pesimään suurin joukoin. Peipot ja västäräkitkin ovat ilmaantuneet. Hemmottelin myös itseäni ja ostin pihalle kevätkukkia, mm. orvokkeja. Tomaatteja ja yrttejä kylvin esikasvatukseen ensimmäisen kerran noin kaksi kuukautta sitten, toisen erän kuukausi sitten ja tänään tein taas kylvöjä. Yrttien ja tomaattien lisäksi nyt on esikasvatuksessa myös lehtikaalia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Sain jo koulittua ensimmäisen tomaattierän, mutta juuri koulitut taimet ovat tässä kuvassa vielä nuukahtaneita ruukun vaihdon myötä. Toivottavasti virkoavat pian. Kohta loppuukin ikkunoiden äärestä tila, jotta saisin enempää taimia kasvamaan. Onneksi kevät on kuitenkin alkanut edetä niin nopeasti, että tätä menoa pääsee pian kylvämään uloskin.

 

Kevät on vallannut sydämen niinkin, että innostuin tekemään kevätsiivousta. Viikonloppuna siivosimme aittojakin, jotta niistä saisi tehtyä majoitustilaa. On ihanaa saada sisustaa vanhoilla esineillä ja luoda todellista maalaisidylliä :) 

Kevät ei silti ole ollut huoletonta aikaa. Toinen koira on jo kuukausia oireillut pahaa eroahdistusta, joka on saanut minutkin ahdistumaan pahoin. Eroahdistuksen poiskouluttaminen ei nimittäin ole mikään yksinkertainen ja vaivaton homma ja tuntuu pahalta nähdä koiransa kärsivän. Eroahdistuksen puhkeaminen tapahtui asteittain eron ja muuton myötä, mutta toivon, että saamme sen työstettyä pois, kun voin todella keskittyä koiriini, kun en ole enää töissä. Viime viikkoina toinen koira puolestaan on alkanut oireilla fyysisesti ja viikko sitten kävimme lääkärissä ja lääkäri todella säikäytti minut. Oireiden perusteella hän epäili, että kolmen vuoden takaisessa kohdunpoistoleikkauksessa on jäänyt palanen munasarjaa vatsaan ja edessä olisi suuri vatsanavausleikkaus, jossa yritetään etsiä jäänyttä palasta. Tällä hetkellä tuo vaihtoehto ei onneksi näytä enää todennäköisimmältä, mutta sen sijaan kyse voi olla virtsakivistä, mikä sekin tietää leikkausta ja sen jälkeen alkavaa erikoisruokavaliota. Virtsan viljelyssä paljastui bakteerien sekakasvua ja kaksi bakteereista oli lääkärille ennestään tuntemattomia, joten jostain hämmentävästä on kyse. Joudumme jännittämään vielä pari viikkoa ennen lisätutkimuksia ja toivon, että lääkekuuri tepsii ja poistaa kivut ja sekakasvun. On todella ristiriitainen tilanne, että toisen koiran vuoksi en voisi käydä ollenkaan töissä kouluttaakseni sitä pois eroahdistuksesta ja toinen koira puolestaan selviäisi hyvin yksin, mutta sen mahdollisesti alkava erikoisruokavalio puolestaan tulee niin kalliiksi, ettei siitä selvitä satunnaisilla keikkatöillä. Toivottavasti kevät voimaannuttaa sekä minut että koirat.

Edit seuraavana päivänä: 

Uusi eläinlääkärireissu tuli taas. Nyt tuntuu sentään siltä, että aletaan hoitaa oikeaa asiaa, mutta helppoa tämä ei tule olemaan. Koiran virtsa oli edelleen aivan täynnä sakkaa ja pH korkea, joten antibioottikuuri ei ole tietenkään helpottanut, kun on hoidettu osittain väärää asiaa. Infektiokin siis on, mutta sen taustalla on virtsakiteet. Virtsakiviä ei lääkärin mukaan "näillä näkymin ole". Ultraääntä tai röntgeniä ei tehty, olin tyhmä, kun en tajunnut vaatia. Sen sijaan virtsakanavat tähystettiin ja virtsarakon suu oli täynnä rakkuloita. Jännitys jatkuu ja pelottaa, että kiteet saostuvat kiviksi ja edessä on lääkärireissu hengenvaarassa olevan koiran kanssa. Nyt aloitettiin kuitenkin erikoisruokavalio, jonka pitäisi liuottaa kiteitä. Liuottaminen kestää kuitenkin viikkokausia, joten todella toivon, että suunta kääntyy pian parempaan, uusi ruokavalio tehoaa eikä kiviä ehdi syntyä. Kahden viikon ruoat maksoivat jo 130 euroa, joten pitkän päälle toivon, että löydämme kotikonstein koiralle sopivan ruokavalion ja pääsemme kiteistä, kivistä, tulehduksista ja kivuista eroon. Toivon rakkaalleni niin kovin voimia ja paranemista.

Arkisia ihmeitä

Lopputalvi ja alkukevät on ollut täynnä kauniita hetkiä ja elämän ihmeitä. Toisen kotini perhekokoonpano on hieman muuttunut. Lumikki-hieho lähti uuteen kotiin, joka löytyi entiseltä työpaikaltani, biodynaamiselta tilalta. On huojentavaa tietää suloisen Lumikin olevan siellä hyvässä hoidossa. Samalla se kuitenkin joutui korvamerkityksi.

 

Lumikki uuden lauman kera.

Vain alle kaksi vuorokautta Lumikin lähdön jälkeen kello yhden aikoihin yöllä putkahti maailmaan uusi perheenjäsen, Kumma-vasikka. Nyt Kumma on jo melkein kolmeviikkoinen ja ulkoilee monta tuntia päivässä ja kirmaa pitkin laidunta, minkä kerkiää, ainakin jos pitäisi tulla takaisin sisälle.

Alle tunnin vanha pienokainen. 

 

Ensimmäiset imemisyritykset

Nyt tuo idyllinen maalaiselämä on kaukana, mutta sain sentään mukaan aamukahvimaidot piristämään arkiaamuja. Ikävä on myös hevosen selkään, joskaan aivan tällaisia kuvankauniita talvimaisemia ei enää ole.