maanantai 22. huhtikuuta 2013

Kevään heräämistä ja koiruuksia

Näin tänään ensimmäisen aivan keltaisena leskenlehtiä kukkivan rinteen. Viikonloppuna näin valtavasti joutsenia ja kurkia, jotka ovat nyt palanneet pesimään suurin joukoin. Peipot ja västäräkitkin ovat ilmaantuneet. Hemmottelin myös itseäni ja ostin pihalle kevätkukkia, mm. orvokkeja. Tomaatteja ja yrttejä kylvin esikasvatukseen ensimmäisen kerran noin kaksi kuukautta sitten, toisen erän kuukausi sitten ja tänään tein taas kylvöjä. Yrttien ja tomaattien lisäksi nyt on esikasvatuksessa myös lehtikaalia, kurkkua ja kesäkurpitsaa. Sain jo koulittua ensimmäisen tomaattierän, mutta juuri koulitut taimet ovat tässä kuvassa vielä nuukahtaneita ruukun vaihdon myötä. Toivottavasti virkoavat pian. Kohta loppuukin ikkunoiden äärestä tila, jotta saisin enempää taimia kasvamaan. Onneksi kevät on kuitenkin alkanut edetä niin nopeasti, että tätä menoa pääsee pian kylvämään uloskin.

 

Kevät on vallannut sydämen niinkin, että innostuin tekemään kevätsiivousta. Viikonloppuna siivosimme aittojakin, jotta niistä saisi tehtyä majoitustilaa. On ihanaa saada sisustaa vanhoilla esineillä ja luoda todellista maalaisidylliä :) 

Kevät ei silti ole ollut huoletonta aikaa. Toinen koira on jo kuukausia oireillut pahaa eroahdistusta, joka on saanut minutkin ahdistumaan pahoin. Eroahdistuksen poiskouluttaminen ei nimittäin ole mikään yksinkertainen ja vaivaton homma ja tuntuu pahalta nähdä koiransa kärsivän. Eroahdistuksen puhkeaminen tapahtui asteittain eron ja muuton myötä, mutta toivon, että saamme sen työstettyä pois, kun voin todella keskittyä koiriini, kun en ole enää töissä. Viime viikkoina toinen koira puolestaan on alkanut oireilla fyysisesti ja viikko sitten kävimme lääkärissä ja lääkäri todella säikäytti minut. Oireiden perusteella hän epäili, että kolmen vuoden takaisessa kohdunpoistoleikkauksessa on jäänyt palanen munasarjaa vatsaan ja edessä olisi suuri vatsanavausleikkaus, jossa yritetään etsiä jäänyttä palasta. Tällä hetkellä tuo vaihtoehto ei onneksi näytä enää todennäköisimmältä, mutta sen sijaan kyse voi olla virtsakivistä, mikä sekin tietää leikkausta ja sen jälkeen alkavaa erikoisruokavaliota. Virtsan viljelyssä paljastui bakteerien sekakasvua ja kaksi bakteereista oli lääkärille ennestään tuntemattomia, joten jostain hämmentävästä on kyse. Joudumme jännittämään vielä pari viikkoa ennen lisätutkimuksia ja toivon, että lääkekuuri tepsii ja poistaa kivut ja sekakasvun. On todella ristiriitainen tilanne, että toisen koiran vuoksi en voisi käydä ollenkaan töissä kouluttaakseni sitä pois eroahdistuksesta ja toinen koira puolestaan selviäisi hyvin yksin, mutta sen mahdollisesti alkava erikoisruokavalio puolestaan tulee niin kalliiksi, ettei siitä selvitä satunnaisilla keikkatöillä. Toivottavasti kevät voimaannuttaa sekä minut että koirat.


Edit seuraavana päivänä: 
Uusi eläinlääkärireissu tuli taas. Nyt tuntuu sentään siltä, että aletaan hoitaa oikeaa asiaa, mutta helppoa tämä ei tule olemaan. Koiran virtsa oli edelleen aivan täynnä sakkaa ja pH korkea, joten antibioottikuuri ei ole tietenkään helpottanut, kun on hoidettu osittain väärää asiaa. Infektiokin siis on, mutta sen taustalla on virtsakiteet. Virtsakiviä ei lääkärin mukaan "näillä näkymin ole". Ultraääntä tai röntgeniä ei tehty, olin tyhmä, kun en tajunnut vaatia. Sen sijaan virtsakanavat tähystettiin ja virtsarakon suu oli täynnä rakkuloita. Jännitys jatkuu ja pelottaa, että kiteet saostuvat kiviksi ja edessä on lääkärireissu hengenvaarassa olevan koiran kanssa. Nyt aloitettiin kuitenkin erikoisruokavalio, jonka pitäisi liuottaa kiteitä. Liuottaminen kestää kuitenkin viikkokausia, joten todella toivon, että suunta kääntyy pian parempaan, uusi ruokavalio tehoaa eikä kiviä ehdi syntyä. Kahden viikon ruoat maksoivat jo 130 euroa, joten pitkän päälle toivon, että löydämme kotikonstein koiralle sopivan ruokavalion ja pääsemme kiteistä, kivistä, tulehduksista ja kivuista eroon. Toivon rakkaalleni niin kovin voimia ja paranemista.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Arkisia ihmeitä

Lopputalvi ja alkukevät on ollut täynnä kauniita hetkiä ja elämän ihmeitä. Toisen kotini perhekokoonpano on hieman muuttunut. Lumikki-hieho lähti uuteen kotiin, joka löytyi entiseltä työpaikaltani, biodynaamiselta tilalta. On huojentavaa tietää suloisen Lumikin olevan siellä hyvässä hoidossa. Samalla se kuitenkin joutui korvamerkityksi.

 
Lumikki uuden lauman kera.

Vain alle kaksi vuorokautta Lumikin lähdön jälkeen kello yhden aikoihin yöllä putkahti maailmaan uusi perheenjäsen, Kumma-vasikka. Nyt Kumma on jo melkein kolmeviikkoinen ja ulkoilee monta tuntia päivässä ja kirmaa pitkin laidunta, minkä kerkiää, ainakin jos pitäisi tulla takaisin sisälle.

Alle tunnin vanha pienokainen. 

 
Ensimmäiset imemisyritykset

Nyt tuo idyllinen maalaiselämä on kaukana, mutta sain sentään mukaan aamukahvimaidot piristämään arkiaamuja. Ikävä on myös hevosen selkään, joskaan aivan tällaisia kuvankauniita talvimaisemia ei enää ole. 
 


perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kahvipussipunontaa

Innostuin alkuvuodesta ja keksin, että haluan alkaa tehdä käsitöitä kahvipusseista. Aiemmin en ole liiemmin intoillut nähdessäni kahvipussikasseja yms., mutta jostain syystä halusin opetella tämänkin taidon ja voi, että on kivaa ja koukuttavaa! Löysin kansalaisopiston kurssin, jolla pääsin opettelemaan taitoja ja aloitin heti kenties haasteellisimmasta kassien valmistustavasta, vinopunonnasta. Mitä sitä ensin yksinkertaisempia opettelemaan.

Kassin tekeminen on yllättävän työlästä, kun pusseista leikataan ensin suiroja, jotka taitellaan kolmin tai nelin kerroin riippuen, kuinka vahvan kassin haluaa. Sen jälkeen ne yhdistetään neljän suiron nauhoiksi, joita vielä punonnan loppuvaiheessa pitää jatkaa. Ensimmäinen tekeleeni on pienehkö kassi, johon siihenkin upposi melkein 50 kahvipussia, kun punonta on tehty kaksinkertaisesti eli ensin ylös ja sieltä takaisin alas. Omat pussit eivät siis suinkaan riitä, vaan niitä on haalittu tutuilta ja tutun tutuilta. Punontaa aloittaessa tuntui, että punontanauhat menevät aivan solmuun, kun yritti hallita kaikkien 20 nauhan kahteen suuntaan punoutuvia päitä. Kurssilla nauroimmekin, että kurssia voisi mainostaa myös kaaoksen hallinnan opetteluna. Kun reunat alkoivat selkeästi kohota ylöspäin, helpottui punonta kuitenkin huomattavasti. Kassille tuli mitoiksi 25cm korkeutta, 30cm leveyttä ja 16cm syvyyttä. Kohtuullinen tekele ensimmäiseksi kahvipussi- ja punontatyökseni. Työtunteja kertyi varmaankin noin kuusi, tai enemmänkin.

 

Heti perään piti tietysti päästä aloittamaan toinenkin työ ja tein pienen, noin 15cm korkean koristesäilytyskorin esim. avaimille tai tulitikkurasioille. Siihenkin meni kuitenkin 14 vähän ohuempaa ja lyhyempää nauhaa ja noin 12 kahvipussia. 

 
Punonnan ensimmäinen työvaihe, nauhojen asettelu pohjaksi. 

 
Punontaa, kun laidat jo hieman nousseet.

 
Valmis pieni kori. 
 
Vielä puuttuu sangat molemmista tekeleistä ja voi olla, että saavatkin odottaa niitä, jotta ne tulee valittua harkiten. Nyt onkin pusseja sen verran vähän jäljellä, että joutunee pitämään lyhyen tauon punonnassa tai tekemään vain jonkin pienen työn. Meneillä on onneksi monen monta muutakin käsityöprojektia. 

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Körttisukat

Olen innostunut neulomaan perinnekuvioisia sukkia ja lapasia. Puoliskolle tein vitsinä Keski-Pohjanmaan körttisukat ja ei-niin-vitsinä samanlaiset isälle myöhästyneenä synttärilahjana. Kuvio on helppo ja pystyin tekemään sukat vain netistä löytyneiden kuvien perusteella. Värit valikoituivat sen perusteella, mitä löytyi kaapista. Koska pidän pitkistä sukanvarsista, meinasin tehdä perinteistä kuviota pidemmät varret, mutta onnistuin kuitenkin pitäytymään perinteessä. Ehkä teen joskus itsellenikin vastaavat sukat pitkillä varsilla ja kirkkailla väreillä.

 
Körttisukat (miesten)
Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3,5
Silmukoita: toisessa parissa 56, toisessa 60 

Seuraavaksi tekeillä on maakuntalapasia.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Ihana, rentouttava jooga

Viime kuukausina tuntuu media olleen vielä entistäkin enemmän täynnä uutisia ja keskustelua joogan hyvinvointivaikutuksista. Noin kuukausi sitten mm. Helsingin Sanomat uutisoi julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan jooga lieventää masennusta ja unihäiriöitä ja helpottaa mielen yliaktiivisuutta, kuten ADHD:ta ja skitsofreniaa. Jotkut tahot uutisoivat tutkimustulosten olevan yllättäviä, mutta kaikki joogaa pidempään harjoittaneet varmasti tietävät omasta kokemuksesta, ettei tuloksissa ole yllätyksiä, vaan joogan vaikutukset hyvinvointiin on helposti havaittavissa omassa kehossa ja mielessä jopa lyhyen ajan, joskin säännöllisen harjoittelun jälkeen. Kehollisia vaikutuksia ovat mm. ryhdin ja ruoansulatuksen paraneminen, verenpaineen aleneminen, hengityksen syveneminen ja stressin helpottuminen.

Joogaa itse opettaessa parhaita hetkiä ovat ne, kun joku saa tunnilla oivalluksia. Aloittelijat harvoin ymmärtävät joogan henkistä puolta tai osaavat päästää muualla yhteiskunnassa vallitsevasta kilpailuhengestä irti joogaharjoituksenkaan aikana, mutta pienetkin keholliset oivallukset ovat arvokkaita. Opettajana tuntuu hyvältä kuulla tunneilla kävijöiden kiitoksia ja kehuja siitä, kuinka jooga tuntuu hyvältä ja esimerkiksi selkäkivut ovat helpottaneet. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, miten itse onnistuu opettajana, koska joogassa on kyse syvemmistä, yksilöllisistä asioista ja yhteyden kokemisesta. Niinpä parasta on se, kun huomaa tunnilla kävijöiden kehittyvän niin, että osaavat loppushavasanan aikana päästää irti, ja huomaa, kuinka keho (ja siis mieli) kerta kerralta oppii rentoutumaan ja päästämään irti paremmin. Kun vieläpä kuulee kommentin, ettei meinaa pysyä hereillä loppurentoutuksen aikana, ei voi muuta kuin ajatella, että vau, mieli alkaa tottua irtipäästämiseen, kun on oppinut rentoutumaan harjoituksen aikana niin syvällisesti. Samoin arvokasta on se, että joku oivaltaa hengittämisen merkityksen ja sen vaikutuksen mieleen ja kehoon, erityisesti stressinhallinnassa.

On ollut ilo välittää joogaa ihmisille, jotka eivät ole siitä ennen juuri tienneet, ja vaikka yleensä inhoan ihmisryhmien edessä esiintymistä, 20 hengen ryhmän ohjaaminen on tuntunut ikään kuin luonnolliselta. Niin kuin joogaopettajakoulutuksessamme sanottiin, opettajana olet ikään kuin vain väline sanomalle. En siis koe varsinaisesti itseäni opettajaksi, olen vain sanansaattaja.

Yle Areenassakin on lukuisia radio-ohjelmia joogasta ja sen hyvinvointivaikutuksista ja suosittelen niitä lämpimästi. Erityisesti tämä Mia Jokinivan kirjasta kertova artikkeli ja haastattelu ovat hyviä. Muita hyviä mm. vuoden takainen Kylli Kukkin haastattelu sekä mindfulness-keskustelu.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Sukkien parsimista ja uusia neulomuksia

Viime kuukaudet ovat olleet aikamoista villasukkien kulutusjuhlaa. Harvoin onnistun kuluttamaan villasukkia puhki, mutta nyt on joulun jälkeen kulunut kolmet sukat puhki. Johan ne olivatkin pari vuotta vanhoja ja kulahtaneita. Parsinneula sai kyytiä ja parsin reiät tukevasti kasaan. Yhden parin totesin kuitenkin olevan niin huonossa kunnossa, että se on ratkeamaisillaan ties kuinka monesta kohtaa, joten jätin sen korjaamatta ja mietin, puranko siitä langat muuhun käyttöön vai yrittäisinkö tehdä pitkistä varsista säärystimet.

Useimmin sukat tuntuvat kuluvan puhki päkiöiden kohdalta ja ne saikin mukavasti korjattu ilman, että parsitut kohdat painavat. Yksi sukka oli kulunut myös kärjestä puhki ja epäilin, että sen parsiminen tekisi siitä epämukavan jalassa, mutta yllättävän mukavan tuntuisen sain siitäkin. Netissä on myös hyvät ohjeet parsimiseen. Olen kovin iloinen, että sain lempisukilleni jatkoaikaa :)


 

Olen pitkästä aikaa neulonut myös itselleni kaikenlaista ja onnekseni uudet villasukatkin valmistuivat juuri. Tein taas jämälangoista värikkäät ilopillerisukat. Niitä oli ihana tehdä, mutta niin ihana vaihe ei sitten ollutkaan kaikkien langanpäiden päättely. 

 

Tammikuussa totesin myös, että omistan vain yhden pipon ja se oli saatava pesuun, joten tein itselleni myös uuden pipon. Vanhat lapasetkin alkoivat olla vähän kulahtaneet, vaikka käyttökelpoiset vielä ovatkin, mutteivat enää yhtä lämpimät, joten tein uudet lapasetkin, paksut kahdesta langasta. Teinpä myös säärystimet, vanhoja aikoja kunnioittaen samalla mallilla kuin tein ensimmäiset säärystimeni ala-asteella. 

 

Tällä hetkellä työn alla on monia käsityöprojekteja, mutta palkkatyö meinaa häiritä harrastuksia.