Matkalla maailmalle

Vastoin kaikkia periaatteitani olen reilun kolmen viikon päästä lähdössä matkaan lentämällä. Siitä on jo vuosia, kun olen viimeksi lentänyt. Viime vuosina matkustamiseen on tullut käytettyä junia, laivoja ja busseja. Nyt kuitenkin suuntaan maailman toiselle laidalle - sinne missä alkaa kesä, kun täällä alkaa talvi. Kohteen valinnassa tapahtui muutoksia moneen kertaan, mutta lopullinen valinta on kuin paratiisi luontomatkailijalle. Siispä en ole ollenkaan varma, milloin palaan reissusta, sillä tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään kiirettä palata koto-Suomeen. Ja kun sortuu lentämiseen, niin kannattaa toki olla mahdollisimman pitkään yhdellä kertaa, ettei tarvitse turhaan lennellä edestakaisin.

Matkoista maksoin tietysti jo täydet kompensaatiot hiilipäästöistä. Tärkeää on tonni tonnista -periaate, eli maksoin maksut projektille, joka vähentää globaaleja hiilipäästöjä tonnin jokaista tonnia kohti, joka lentämisestäni aiheutuu. Yksi laskuri, jonka kautta voi laskea ja hyvittää päästönsä, löytyy täältä. Itselleni kertyi maksettavaa yhteensä 154,78 euroa edestakaisesta matkasta Hki - Lontoo - Hong Kong - Auckland. Summa voi tuntua monelle suurelta, ja kyllä se aikamoisen loven omalle tilillekin teki, mutta turha siitä on urputtaa, kun käyttäytyy niin itsekkäästi, että suuntaa toisella puolelle maailmaa saastuttavalla menopelillä.

Viime aikoina olen ruokkinut matkakuumettani katselemalla kuvia Uuden-Seelannin aarnimetsistä, vuoristoista, kiweistä, pingviineistä, valaista ja lukemalla maailman parhaiksi rankatuista vaellusreiteistä sekä valaanpelastuskursseista.

Sadonkorjuuajan ruokia

Sadonkorjuuaika on makoisaa ja ekologista aikaa. Viime kuukausina ruokavalioni on koostunut muutamia ainesosia lukuun ottamatta oman pihan ja työpaikan raaka-aineista. Kasviksista on saanut mainioita, eri värisiä sosekeittoja, mm. punajuurikeittoa, kurpitsakeittoa ja juureskeittoa, joihin mausteeksi riittää ripaus yrttejä ja pippuria. Salaatinlehdet ovat tulleet omalta pihalta ja kurkut ja tomaatit Majvikin kasvihuoneesta. Tänään maittoi perunamuusi ja mangoldikääryleet. Mangoldi on monille suomalaisille vielä varsin tuntematon, mutta sitä voi käyttää esimerkiksi salaatissa tai kääryleissä kaalin tapaan.

Mangoldikääryleet (9 kpl)

Täyte
iso sipuli
iso porkkana
pala lanttua
suppilovahveroita
punajuuren naatteja
lehtikaalia
mausteita

Keitä mangoldin lehdet pehmeiksi. Raasta juurekset ja pilko sipuli, punajuuren naatit, lehtikaali ja suppilovahverot. Kuullota pannulla hetken aikaa öljyn ja mausteiden kera. Nosta kullekin mangoldin lehdelle lehden koosta riippuen 1-3 ruokalusikallista täytettä ja kieritä kääryleeksi. Valele kääryleet siirapin ja veden sekoitukselle ja paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti puolukkahillon kera. Maukasta ja ekologista.

Sisäisen rauhan maisemia

"Majani on tiheän metsän keskellä;
joka vuosi muratti kasvaa pitemmäksi.
Ei uutisia ihmisten asioista,
vaan puunhakkaajan satunnainen laulu.
Aurinko paistaa ja korjaan viittaani.
Kun kuu nousee, luen buddhalaisia runoja.
Minulla ei ole mitään kerrottavaa ystävilleni.
Jos haluat löytää merkityksen, lakkaa jahtaamasta
niin monia asioita."
- Ryokan

Syksy Pohjois-Karjalassa

"Maailmassa ei voi olla rauhaa, ennen kuin ihmisten sisällä on rauha."
-Shri Mataji Nirmala Devi

Lisää tilkkutöitä ja koiran vetoleluja

Tällainen ukkostava päivä on oiva tilaisuus nauttia käsitöiden tekemisestä kynttilän valossa, kun oikeasti pitäisi lukea lopputenttiin. Tein viimein valmiiksi istuinpehmusteet keväällä hiomilleni ja maalamilleni puutarhatuoleille. Ne syntyivät kätevästi tilkuista ja pehmusteeksi kävi säilömäni vanhan sohvan vanut. Tuosta kuvakulmasta ne näyttävät aivan kasseilta ja kieltämättä tuollainen kassikin voisi olla ihan kiva.


Puhkikuluneesta ja repeytyneestä pussilakanasta puolestaan pyörittelin pitkästä aikaa koirien vetoleluja. Pussilakanasta tuli kaikkiaan 11 kappaletta isoja tukevia leluja. En olekaan muutamaan kuukauteen lahjoittanut koiratarhoille tarvikkeita, joten on jo aikakin saada taas jotain lahjoitettua. Muutamaan makuualustaankin saattaisi vielä olla tarvikkeet, joskin riittävän kestävää kangasta ei välttämättä ole.

Kesän aikana olen löytänyt lankoja kirppiksiltä ja poistomyynnistä, joten kesähelteilläkin olen neulonut lapasia ja villasukkia, jotta on taas talven korvalla lahjoitettavaa ruokajonojen vaatevarastoihin. Nurkissa odottaa muutenkin taas suursiivouksen jäljiltä pari kassillista vaatteita, astioita, kirjoja yms., jotka pitäisi saada jotenkin kuljetettua lahjoitettavaksi.

Kansallisromanttista lomailua Pohjois-Karjalassa

Suuntasin viikoksi kahden kaverin kera lomailemaan Kolin seudulle. Patikoimme pääasiassa kansallispuiston ulkopuolella, luonnonsuojelualueita kiertäen, sillä halusimme vältellä pahimpia kaupallisia turistialueita. Vaaroilta avautui kansallisromanttisia metsä- ja järvimaisemia ja näkymä loi todella kuvan, että Suomesta ei metsä lopu. Patikoidessa todellisuus on kuitenkin karumpi, kun pääosa metsästä on nuorta talousmetsää ja hakkuuaukkoja ilmestyi näkyviin yksi toisensa jälkeen. Muutaman hienon kohteen kuitenkin löysimme, mm. Huurunlammen ja Huuhkajavaaran suojelualueet. Suuren suuria kohtaamisia ei metsässä tullut, mutta hirvilehmä kyllä kerran hetken ajan rymisteli meitä kohden varsin määrätietoisesti, kunnes totesi paremmaksi vaihtaa suuntaa. Muutaman kerran metsästä kuului ryskettä, muttei nähty, mikä siellä liikkui. Todennäköisesti näilläkin kertaa kyse oli hirvistä, vaikka teoriassa karhukin oli mahdollinen. Erästä suojelualuetta etsiessä löysimme sankan metsän keskeltä myös romahtaneen vanhan hirsitalon pihapiireineen, ja ilmeisesti haudan vuodelta 1879.





Vaellus oli varsin luksuspitoinen, sillä yhden yön yövyimme erään perinnetilan rannassa ja pääsimme jopa saunomaan, mikä oli mainiota hyttysten ja märkien vaatteiden vuoksi. Retken päätimme tuttujeni Elontilalle, jossa vierailua suosittelen kaikille erityisen lämpimästi. Muut suuntasivat sieltä kotiin yhden yön jälkeen, mutta itse jäin vielä hetkeksi lomailemaan. Elontila on vertaansa vailla, ei voi muuta sanoa. Aittamajoitus, lampaiden rapsuttelu ja syvälliset keskustelut idyllisessä ympäristössä olivat täydellinen päätös lomalle. Nyt olen aivan hukassa kotona, ja kaipaan takaisin Pohjois-Karjalaan. Kenties elämä minut sinne vielä kuljettaa.

Kesäisiä aarteita

Kesä on kuin hujauksessa ehtinyt täyteen loistoonsa. Paras nokkosaika oli ohi ajat sitten, ja nyt on kukkivien kasvien aika. Nokkosta tulikin kuivattua yllinkyllin tulevan vuoden tarpeisiin, ja viime aikoina olen siirtynyt valikoiden muiden villivihannesten pariin. Viime kesä oli täynnä kokeiluja ja kuivasin kaikenlaista. Koska esimerkiksi maitohorsman kukkia ja lehtiä on vielä viime vuodelta jäljellä, en ajatellut kuivata niitä tänä vuonna ollenkaan, vaan ainoastaan käyttää tuoreena sen verran kuin kuhunkin ruokaan sopii. Myös viimevuotisia puna-apiloita on jäljellä enemmän kuin valkoapiloita, vaikka punaisia keräsin vähemmän, joten suhteutan tämän vuoden keräämiset menekin mukaan. En ole vielä tässä kuumuudessa suuremmin rehkinyt kasvien keräämisen kanssa, mutta kuivumassa on jonkin verran jo valkoapilaa, poimulehteä, ahomansikan lehtiä, maahumalaa ja kamomillaa. Pitää myös muistaa kerätä vanhempien pihalta herukan lehtiä ja hiostaa niitä yrttiteetarpeiksi. Hiostetut mustaherukan lehdet antavat teelle mainion marjaisan maun.


Mikäli jaksaa, niin eri marjojen lehdet kannattaa hiostaa. Se tapahtuu antamalla niiden ensin kuivahtaa yön yli. Sen jälkeen lehdet kieritetään tai puristetaan palloiksi niin, että kasvin solukot rikkoontuvat. Lehtiä säilytetään lasipurkissa muutaman vuorokauden ajan, minkä jälkeen ne kuivataan kunnolla. Viime kesänä jaksoin kieritellä lehtiä kiinni ja auki ja tehdä hiostamista, mutta luulen, etten tänä kesänä jaksa tehdä sitä samassa määrin. Hiostamalla erityisesti ahomansikan lehdistä saa kuitenkin huomattavasti enemmän makua teehen kuin hiostamattomista.

Pian pääsee nauttimaan myös omista kylvöksistä. Pinaatit, salaatit ja retiisit alkavat olla valmiita, ja perunat, lantut, punajuuret ja pavutkin ovat hyvässä vauhdissa. Kriittisimmältä näyttää tällä hetkellä kurpitsoiden ja porkkanoiden onnistuminen.


Myös koirat ovat nauttineet kesän antimista. Heinän lisäksi ne pistelevät poskeensa mansikoita ja pian koittaa mustikka- ja vadelma-aikakin, josta ne nauttivat täysin siemauksin puskasta toiseen juosten. Toinen on löytänyt metsistä vainunsa avulla kaikenlaisia aarteita, joita kantaa näytille. Itse en suinkaan ole näistä löydöksistä aina kovin iloinen.