sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Kansallisromanttista lomailua Pohjois-Karjalassa

Suuntasin viikoksi kahden kaverin kera lomailemaan Kolin seudulle. Patikoimme pääasiassa kansallispuiston ulkopuolella, luonnonsuojelualueita kiertäen, sillä halusimme vältellä pahimpia kaupallisia turistialueita. Vaaroilta avautui kansallisromanttisia metsä- ja järvimaisemia ja näkymä loi todella kuvan, että Suomesta ei metsä lopu. Patikoidessa todellisuus on kuitenkin karumpi, kun pääosa metsästä on nuorta talousmetsää ja hakkuuaukkoja ilmestyi näkyviin yksi toisensa jälkeen. Muutaman hienon kohteen kuitenkin löysimme, mm. Huurunlammen ja Huuhkajavaaran suojelualueet. Suuren suuria kohtaamisia ei metsässä tullut, mutta hirvilehmä kyllä kerran hetken ajan rymisteli meitä kohden varsin määrätietoisesti, kunnes totesi paremmaksi vaihtaa suuntaa. Muutaman kerran metsästä kuului ryskettä, muttei nähty, mikä siellä liikkui. Todennäköisesti näilläkin kertaa kyse oli hirvistä, vaikka teoriassa karhukin oli mahdollinen. Erästä suojelualuetta etsiessä löysimme sankan metsän keskeltä myös romahtaneen vanhan hirsitalon pihapiireineen, ja ilmeisesti haudan vuodelta 1879.





Vaellus oli varsin luksuspitoinen, sillä yhden yön yövyimme erään perinnetilan rannassa ja pääsimme jopa saunomaan, mikä oli mainiota hyttysten ja märkien vaatteiden vuoksi. Retken päätimme tuttujeni Elontilalle, jossa vierailua suosittelen kaikille erityisen lämpimästi. Muut suuntasivat sieltä kotiin yhden yön jälkeen, mutta itse jäin vielä hetkeksi lomailemaan. Elontila on vertaansa vailla, ei voi muuta sanoa. Aittamajoitus, lampaiden rapsuttelu ja syvälliset keskustelut idyllisessä ympäristössä olivat täydellinen päätös lomalle. Nyt olen aivan hukassa kotona, ja kaipaan takaisin Pohjois-Karjalaan. Kenties elämä minut sinne vielä kuljettaa.


lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kesäisiä aarteita

Kesä on kuin hujauksessa ehtinyt täyteen loistoonsa. Paras nokkosaika oli ohi ajat sitten, ja nyt on kukkivien kasvien aika. Nokkosta tulikin kuivattua yllinkyllin tulevan vuoden tarpeisiin, ja viime aikoina olen siirtynyt valikoiden muiden villivihannesten pariin. Viime kesä oli täynnä kokeiluja ja kuivasin kaikenlaista. Koska esimerkiksi maitohorsman kukkia ja lehtiä on vielä viime vuodelta jäljellä, en ajatellut kuivata niitä tänä vuonna ollenkaan, vaan ainoastaan käyttää tuoreena sen verran kuin kuhunkin ruokaan sopii. Myös viimevuotisia puna-apiloita on jäljellä enemmän kuin valkoapiloita, vaikka punaisia keräsin vähemmän, joten suhteutan tämän vuoden keräämiset menekin mukaan. En ole vielä tässä kuumuudessa suuremmin rehkinyt kasvien keräämisen kanssa, mutta kuivumassa on jonkin verran jo valkoapilaa, poimulehteä, ahomansikan lehtiä, maahumalaa ja kamomillaa. Pitää myös muistaa kerätä vanhempien pihalta herukan lehtiä ja hiostaa niitä yrttiteetarpeiksi. Hiostetut mustaherukan lehdet antavat teelle mainion marjaisan maun.


Mikäli jaksaa, niin eri marjojen lehdet kannattaa hiostaa. Se tapahtuu antamalla niiden ensin kuivahtaa yön yli. Sen jälkeen lehdet kieritetään tai puristetaan palloiksi niin, että kasvin solukot rikkoontuvat. Lehtiä säilytetään lasipurkissa muutaman vuorokauden ajan, minkä jälkeen ne kuivataan kunnolla. Viime kesänä jaksoin kieritellä lehtiä kiinni ja auki ja tehdä hiostamista, mutta luulen, etten tänä kesänä jaksa tehdä sitä samassa määrin. Hiostamalla erityisesti ahomansikan lehdistä saa kuitenkin huomattavasti enemmän makua teehen kuin hiostamattomista.

Pian pääsee nauttimaan myös omista kylvöksistä. Pinaatit, salaatit ja retiisit alkavat olla valmiita, ja perunat, lantut, punajuuret ja pavutkin ovat hyvässä vauhdissa. Kriittisimmältä näyttää tällä hetkellä kurpitsoiden ja porkkanoiden onnistuminen.


Myös koirat ovat nauttineet kesän antimista. Heinän lisäksi ne pistelevät poskeensa mansikoita ja pian koittaa mustikka- ja vadelma-aikakin, josta ne nauttivat täysin siemauksin puskasta toiseen juosten. Toinen on löytänyt metsistä vainunsa avulla kaikenlaisia aarteita, joita kantaa näytille. Itse en suinkaan ole näistä löydöksistä aina kovin iloinen.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Vegaaninen pannukakku ja kuusenkerkkäsiirappia

Oli jo aikakin tehdä elämäni ensimmäinen vegaaninen pannukakku ja kenties ylipäätään ensimmäinen pannukakku. Yleensä tulee leivottua aina vain piirakoita, keksejä ja sämpylöitä. Pannarista tuli kutakuinkin samanlaista kuin kaikista syömistäni vegaanisista pannareista. Hyvää, mutta rakenteeltaan tiiviimpää kuin ei-vegaanisesta. Tässä resepti, jonka tein soveltamalla löytämiäni reseptejä.

Pellillinen pannaria:
8 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1 dl kaurahiutaleita
1 dl sulatettua keijua
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Jauhoista laitoin osan täysjyvää, osan tavallista valkoista vehnäjauhoa. Kaikki tietenkin luomua :) Pannariin saa lisämakua käyttämällä veden sijaan kaura- tai soijamaitoa. Kaurahiutaleet sitovat taikinan, joten esimerkiksi soijajauhoja ei tarvitse käyttää. Pannaria paistetaan 225 asteessa 30-40 minuuttia.

Valmistin tänään myös ensimmäistä kertaa kuusenkerkkäsiirappia, joka on tunnettu hyvänä yskänlääkkeenä sekä makeutuksena ruoissa ja leivonnassa. Sen valmistamiseen kuluu reilusti aikaa, koska kerkkien keräämisen ja yön yli liottamisen lisäksi siirappia pitää keittää tuntikausia. Kannattaa siis valmistaa saman tien reilu satsi, josta voi antaa vaikka sukulaisille ja naapureille lahjaksi. Itsekin olisin voinut tehdä oheista suuremman satsin, sillä siirappi osoittautui niin mainioksi, että muutaman lasipurkit tyhjenevät varmaan melko nopeasti.

Kuusenkerkkäsiirappi
3 litraa kuusenkerkkiä
3 litraa vettä
1,5 kiloa sokeria

Liota kerkkiä yön yli vedessä ja keitä sitten liotusvedessä parin tunnin ajan. Siivilöi kerkät pois ja lisää sokeri. Siirapin voi halutessaan maustaa esimerkiksi sitruunalla tai vaniljalla. Keitä taas pari tuntia koko ajan sekoittaen. Siirapin kiinteys riippuu keittoajasta. Laita siirappi kuumiin ja pestyihin lasipurkkeihin.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Vihersalaattia pihan villivihanneksista

Näitä aineksia löytyy lähes jokaiselta pihalta. Jos ei löydy, syy on vain liika hoito. Kerää ja nauti joko pelkkänään tai muiden vihannesten kera.

Vuohenputkea
Poimulehteä
Voikukan lehtiä
Piharatamoa
Maitohorsman lehtiä
Apilan lehtiä
Kuusen kerkkiä

Juomaksi nokkosteetä. Namnam!

tiistai 31. toukokuuta 2011

Voikukkasima

Nyt on oiva aika valmistaa voikukista simaa. Muutaman päivän päästä valmistuksesta voit nauttia keväistä juomaa. Omamme on juuri valmista juotavaksi.

10 litraa vettä
5 litraa voikukan kukkia
700 g sokeria
100 g fariinisokeria
teelusikallinen hiivaa

Kerää täysin auenneita voikukan mykeröitä ja kaada vesi niiden päälle. Anna kiehua 5 minuuttia. Siivilöi kukat pois ja lisää sokeri. Anna kuumeta niin, että sokeri sulaa. Kun keitos on jäähtynyt käden lämpöiseksi, lisää hiiva. Juoman annetaan seistä lämpimässä paikassa vuorokauden ajan, minkä jälkeen se pullotetaan ja säilytetään kylmässä. Sima on valmista muutaman päivän kuluttua.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Väriä puutarhaan

Nyt on se aika vuodesta, kun haluaa laittaa pihalle omaa ilmettä. Meillä nurmikko on saanut usein kasvaa melko valtoimenaan viikatteella lyhentämistä lukuun ottamatta, sillä siitä on kerätty ruokaa suoraan ruokapöytään. Nyt nurmikkokin ajettiin poikkeuksellisesti tarkemmin ja piha näyttää siistiltä, mutta heti tuli ikävä värikkäitä voikukkia ja harmi suurta yrttimäärää, joka joutui silpuksi, mutta pianhan ne kasvavat takaisin.

Halusin pihallemme hieman muutakin väriä kuin vihreää. Taas kerran kuvaan astuivat edellisiltä asukkailta jääneet romppeet sekä nurkissa lojuvat maalit. Kunnostin edellisten asukkaiden jättämättä puutarhatuolit, jotka olivat kuluneen vaaleanpunaiset ja olleet meillä käyttämättöminä. Hioin ja maalasin ne, ja nyt meillä on iloisen kirkkaita tuoleja entisten ruskeiden tuoliemme lisäksi. Samoilla maaleilla koristelin kivistä perinteiseen tyyliin leppäkerttuja, kukkia, aurinkoja ja perhosia. Hioin myös terassimme metallitolppia ja maalasin muutaman niistä punaiseksi ja keltaiseksi. Kiinnitin myös yhden nurkissa lojuneen neulegraffitin. Terassilla on nyt huomattavasti viihtyisämpi istuskella. Vielä odotellaan, että herneen versot kiipeävät kaiteita pitkin ylös ja tuovat lisää eloa ympäristöön.