Hankimme reilu kuukausi sitten antiikkiset kangaspuut. Ne ovat äärettömän kauniit ja juurakosta valmistetut. Pirta on puinen, käsin huolellisesti tehty, joten sitä tuskin edes uskaltaa käytää mattojen paukuttamisessa. Kangaspuiden tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta 1900-luvun alkupuolelta ne ovat. Myöskin valmistuspaikkaa voi vain arvailla, vaikka Porista ne itse haimme. Istuin on vielä kestävä, mutta siitä näkee, että matto jos toinenkin on puilla valmistunut, sillä sen verran on kulumajälkiä.
Ennen kangaspuiden kokoamista revimme peräkamarin seinästä hirret näkyviin, sillä kyllä vanhat kangaspuut ansaitsevat arvoisensa paikan . Pelkästään yhden seinän hirsien esiin saaminen vaati tuntitolkulla työtä, sillä tapetti- ja pahvikerroksia oli ties kuinka monta ja ne oli huolellisesti naulattu kiinni. Sorkkarauta ja vasara olivat kovassa käytössä.
Reilu viikko sitten kävimme tekemässä loimen Virtain käsityökeskuksessa. Teimme sen pellavalangasta ja saman tien 20-metrisen, jottei tarvitse heti mennä tekemään uutta. Jos mattoja alkaa enemmänkin tehdä, niin omat luomapuut olisivatkin mukavat. Aloittelevalle kangaspuiden käyttäjälle 20-metrisen loimen kireänä pitäminen tuottaa haasteita, joten saa nähdä, miten onnistumme. Loimi ei myöskään ole vielä päässyt paikalleen kaikilta muilta kiireiltä. Sen sijaan matonkuteita on kertynyt jo kilotolkulla anopilta ja itsekin olen päässyt nauttimaan kuteiden repimisestä ja leikkelemisestä. Vanhat ja rikkinäiset lakanat ja vaatteet ovat päätyneet suikaleiksi.
Nyt odotan innolla, että ehdin töiltä ja muilta käsitöiltäni myös maton tekoon.
Ennen kangaspuiden kokoamista revimme peräkamarin seinästä hirret näkyviin, sillä kyllä vanhat kangaspuut ansaitsevat arvoisensa paikan . Pelkästään yhden seinän hirsien esiin saaminen vaati tuntitolkulla työtä, sillä tapetti- ja pahvikerroksia oli ties kuinka monta ja ne oli huolellisesti naulattu kiinni. Sorkkarauta ja vasara olivat kovassa käytössä.
Reilu viikko sitten kävimme tekemässä loimen Virtain käsityökeskuksessa. Teimme sen pellavalangasta ja saman tien 20-metrisen, jottei tarvitse heti mennä tekemään uutta. Jos mattoja alkaa enemmänkin tehdä, niin omat luomapuut olisivatkin mukavat. Aloittelevalle kangaspuiden käyttäjälle 20-metrisen loimen kireänä pitäminen tuottaa haasteita, joten saa nähdä, miten onnistumme. Loimi ei myöskään ole vielä päässyt paikalleen kaikilta muilta kiireiltä. Sen sijaan matonkuteita on kertynyt jo kilotolkulla anopilta ja itsekin olen päässyt nauttimaan kuteiden repimisestä ja leikkelemisestä. Vanhat ja rikkinäiset lakanat ja vaatteet ovat päätyneet suikaleiksi.
Palmikoitu loimi
Hei äidilläni oli samanlaiset. Ovat olleet käytössä vielä 2000 luvun alussa. hyviä kudontahetkiä
VastaaPoista