Sadonkorjuun päätös

Majvikissa nostettiin viime viikolla viimeisetkin palsternakat ja perunat. Kroppa kiittää, kun ei tarvitse enää nostella päivätolkulla painavia juuressäkkejä. Nyt kellarit pullistelevat ääriään myöden täynnä, mutta sää ei ota jäähtyäkseen, jolloin juurekset ovat vaarassa kellareiden pysyessä lämpiminä. Sadonkorjuun maukkaita antimia on kaikille monipuolisesti saatavilla tilakaupasta. Erityisesti punajuuret, porkkanat ja palsternakat ovat vertaansa vailla eikä niitä voi edes verrata kaupasta saataviin, niin kertakaikkisen maukkaita ne ovat. Muut talkoolaiset lopettivat työt jo viime viikolla, mutta itse olin vielä tänään auttelemassa tilausten pakkaamisessa.

Pyöräilin työpäivän jälkeen kotiin hitaasti nautiskellen ja ihmetellen, tietäen, että kyseessä oli viimeisiä tämän syksyn pyörämatkoja kyseisellä reitillä. Ennen reissuun lähtöäni menen vielä päiväksi huolehtimaan lehmistä, kanoista ja tilakaupasta isäntäväen poissaollessa. Tämä päivä oli kuitenkin virallisen työn päätös. Polkiessani aurinko siinsi puiden latvojen korkeudella värjäten toisella puolella tietä siintävän Sipoonkorven kuuset ja kalliot kullankeltaisiksi. Hevonen laukkasi suurella laitumella ja kaksi ratsastajaa kulki pellolla hevosineen saaden minut miettimään, josko hevosallergiani olisi kadonnut kuten kissa-allergianikin, jotta pääsisin ratsaille. Sipoossa ei ollut satanut, mutta Vantaan puolella tiet olivat märät ja tien varren kallion vesiuomat kimalsivat violetin ja syvän sinisen värisinä. Mutkitellessani Sotungin peltojen keskellä parvi kanadanhanhia matkasi ylitseni kohti etelää. Kotikulmilla lapset työnsivät toisiaan kottikärryissä ja kotiovella karvakaverit ottivat minut iloisesti vastaan. Yksi aikakausi elämästäni sai päätöksen. Edessä ovat tuntemattomat tiet ja uudet seikkailut.

Hurahtanut juoksemiseen

Juoksemisesta on tullut viime kuukausina tärkeä harrastukseni ja erityisesti henkisen hyvinvoinnin lähde. Fyysinen hyvinvointi ja kunnon kohoaminen tulevat siinä sivussa, mutta tärkeämpää on ollut purkaa negatiiviset tunteet juoksemalla. Joskus vuosia sitten mietin puoliksi vitsinä, että kunhan olen valmistunut maisteriksi, otan seuraavaksi haasteeksi puolimaratonin juoksemisen. Olin sen aivan unohtanut, mutta asia palasi mieleen, kun ensin veli ja sitten äitikin hurahti juoksemiseen. Huonommaksihan ei voi jäädä :) Valmistuminenkin on takana, joten puolimaratonin tavoittelu osui sopivaan saumaan. Sain synttärilahjaksi treeniohjelman teon, ja tapasin muutama viikko sitten treenarin. Hän sanoi, että minun pohjakunnolla puolimaratonin juokseminen olisi mahdollista kuukauden tai kahden treenillä, kun itse olin ajatellut enemmänkin ensi kesää. Ohjelma tehtiin kuitenkin kolmelle kuukaudelle. Noh, ensimmäisellä treeniviikolla tuli jo juostua 10 kilometrin lenkki, mikä antoi uskoa tavoitteen saavuttamiseen. Reissuni tosin katkaisee ohjelman mukaisen treenaamisen, vaikka aion aiemmista suunnitelmista poiketen pakata sittenkin juoksukengät mukaan. Olen niin koukussa juoksemisen endorfiineihin, etten halua pitkiä treenitaukoja.

Toistaiseksi juoksemisen suurin haaste on saada pyöräilyyn tottuneet polvet kestämään juoksemisen iskutuksen ja vatsa selviämään ilman sekaisin menemistä. Tänään juoksin 12 kilometrin lenkin, ja molemmat kestivät, kun vauhti oli tasainen ja edellisestä ruokailusta oli lähes neljä tuntia. Kunhan vain polvet ja vatsa kestävät, niin puolimaraton menee kevyesti, sen verran mukavan kevyeltä meno tänään tuntui. Korvien väliinkin olen saanut aikaan muutoksen, kun tätä ennen olen koko elämäni uskonut, etten jaksa juosta ja siksi lenkkeilyni on ollut kovin epäsäännöllistä. Vaikka tavoitteena onkin puolimaraton, haluan pitää treenaamisen silti ennen kaikkea mukavana ja hyvää oloa tuottavana, joten en ole tähän astikaan orjallisesti noudattanut ohjelmaa, vaan edennyt oman fiiliksen mukaan.

Matkalla maailmalle

Vastoin kaikkia periaatteitani olen reilun kolmen viikon päästä lähdössä matkaan lentämällä. Siitä on jo vuosia, kun olen viimeksi lentänyt. Viime vuosina matkustamiseen on tullut käytettyä junia, laivoja ja busseja. Nyt kuitenkin suuntaan maailman toiselle laidalle - sinne missä alkaa kesä, kun täällä alkaa talvi. Kohteen valinnassa tapahtui muutoksia moneen kertaan, mutta lopullinen valinta on kuin paratiisi luontomatkailijalle. Siispä en ole ollenkaan varma, milloin palaan reissusta, sillä tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään kiirettä palata koto-Suomeen. Ja kun sortuu lentämiseen, niin kannattaa toki olla mahdollisimman pitkään yhdellä kertaa, ettei tarvitse turhaan lennellä edestakaisin.

Matkoista maksoin tietysti jo täydet kompensaatiot hiilipäästöistä. Tärkeää on tonni tonnista -periaate, eli maksoin maksut projektille, joka vähentää globaaleja hiilipäästöjä tonnin jokaista tonnia kohti, joka lentämisestäni aiheutuu. Yksi laskuri, jonka kautta voi laskea ja hyvittää päästönsä, löytyy täältä. Itselleni kertyi maksettavaa yhteensä 154,78 euroa edestakaisesta matkasta Hki - Lontoo - Hong Kong - Auckland. Summa voi tuntua monelle suurelta, ja kyllä se aikamoisen loven omalle tilillekin teki, mutta turha siitä on urputtaa, kun käyttäytyy niin itsekkäästi, että suuntaa toisella puolelle maailmaa saastuttavalla menopelillä.

Viime aikoina olen ruokkinut matkakuumettani katselemalla kuvia Uuden-Seelannin aarnimetsistä, vuoristoista, kiweistä, pingviineistä, valaista ja lukemalla maailman parhaiksi rankatuista vaellusreiteistä sekä valaanpelastuskursseista.

Sadonkorjuuajan ruokia

Sadonkorjuuaika on makoisaa ja ekologista aikaa. Viime kuukausina ruokavalioni on koostunut muutamia ainesosia lukuun ottamatta oman pihan ja työpaikan raaka-aineista. Kasviksista on saanut mainioita, eri värisiä sosekeittoja, mm. punajuurikeittoa, kurpitsakeittoa ja juureskeittoa, joihin mausteeksi riittää ripaus yrttejä ja pippuria. Salaatinlehdet ovat tulleet omalta pihalta ja kurkut ja tomaatit Majvikin kasvihuoneesta. Tänään maittoi perunamuusi ja mangoldikääryleet. Mangoldi on monille suomalaisille vielä varsin tuntematon, mutta sitä voi käyttää esimerkiksi salaatissa tai kääryleissä kaalin tapaan.

Mangoldikääryleet (9 kpl)

Täyte
iso sipuli
iso porkkana
pala lanttua
suppilovahveroita
punajuuren naatteja
lehtikaalia
mausteita

Keitä mangoldin lehdet pehmeiksi. Raasta juurekset ja pilko sipuli, punajuuren naatit, lehtikaali ja suppilovahverot. Kuullota pannulla hetken aikaa öljyn ja mausteiden kera. Nosta kullekin mangoldin lehdelle lehden koosta riippuen 1-3 ruokalusikallista täytettä ja kieritä kääryleeksi. Valele kääryleet siirapin ja veden sekoitukselle ja paista 200 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Nauti puolukkahillon kera. Maukasta ja ekologista.

Sisäisen rauhan maisemia

"Majani on tiheän metsän keskellä;
joka vuosi muratti kasvaa pitemmäksi.
Ei uutisia ihmisten asioista,
vaan puunhakkaajan satunnainen laulu.
Aurinko paistaa ja korjaan viittaani.
Kun kuu nousee, luen buddhalaisia runoja.
Minulla ei ole mitään kerrottavaa ystävilleni.
Jos haluat löytää merkityksen, lakkaa jahtaamasta
niin monia asioita."
- Ryokan

Syksy Pohjois-Karjalassa

"Maailmassa ei voi olla rauhaa, ennen kuin ihmisten sisällä on rauha."
-Shri Mataji Nirmala Devi