Vastoin kaikkia periaatteitani olen reilun kolmen viikon päästä lähdössä matkaan lentämällä. Siitä on jo vuosia, kun olen viimeksi lentänyt. Viime vuosina matkustamiseen on tullut käytettyä junia, laivoja ja busseja. Nyt kuitenkin suuntaan maailman toiselle laidalle - sinne missä alkaa kesä, kun täällä alkaa talvi. Kohteen valinnassa tapahtui muutoksia moneen kertaan, mutta lopullinen valinta on kuin paratiisi luontomatkailijalle. Siispä en ole ollenkaan varma, milloin palaan reissusta, sillä tällä hetkellä ei oikeastaan ole mitään kiirettä palata koto-Suomeen. Ja kun sortuu lentämiseen, niin kannattaa toki olla mahdollisimman pitkään yhdellä kertaa, ettei tarvitse turhaan lennellä edestakaisin.
Matkoista maksoin tietysti jo täydet kompensaatiot hiilipäästöistä. Tärkeää on tonni tonnista -periaate, eli maksoin maksut projektille, joka vähentää globaaleja hiilipäästöjä tonnin jokaista tonnia kohti, joka lentämisestäni aiheutuu. Yksi laskuri, jonka kautta voi laskea ja hyvittää päästönsä, löytyy täältä. Itselleni kertyi maksettavaa yhteensä 154,78 euroa edestakaisesta matkasta Hki - Lontoo - Hong Kong - Auckland. Summa voi tuntua monelle suurelta, ja kyllä se aikamoisen loven omalle tilillekin teki, mutta turha siitä on urputtaa, kun käyttäytyy niin itsekkäästi, että suuntaa toisella puolelle maailmaa saastuttavalla menopelillä.
Viime aikoina olen ruokkinut matkakuumettani katselemalla kuvia Uuden-Seelannin aarnimetsistä, vuoristoista, kiweistä, pingviineistä, valaista ja lukemalla maailman parhaiksi rankatuista vaellusreiteistä sekä valaanpelastuskursseista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti