Rummutusta ja voimaeläimiä

Olin muutama päivä sitten pitkästä aikaa rumpupiirissä, ja täytyy sanoa, että kokemus oli todella voimakas. Tein hurjan matkan, joka päättyi suureen valkoiseen valoon ja yhteyteen maailmankaikkeuteen. Olen sen jälkeen leijunut korkealla ja joutunut tietoisesti maadoittamaan itseäni tähän todellisuuteen, koska kruunuchakrani on ollut yliaktiivinen. Rummutuksen aikana voimaeläimeni, hevonen, ilmestyi minulle taas hurjan vauhdikkaan laukan muodossa. Viilätimme läpi peltojen. Sain kuitenkin myös uuden, toisen voimaeläimen ainakin hetkellisesti, sillä ilves on ollut läsnä voimakkaasti rummutuksesta alkaen. Voimaeläiminä hevonen ja ilves merkitsevät seuraavaa:

HEVONEN
"Kops, kops, kaviot lähestyvät elämääsi. Kun hevonen ilmestyy voimaeläimeksesi, niin voit olla kiitollinen, sillä se ei ilmaannu kovinkaan helposti. Hevosen avulla pystyt kehittämään niin fyysistä kuin henkistä voimaasi ja ennen kaikkea tehtäväsi on jakaa tätä voimaa ja oppia myös toisille. Hevosen voima auttaa omien energioitten tasapainottamisessa. Kun energiasi ovat tasapainossa, niin löydät oman elämäsi polun ja voit luottavaisin mielin mennä eteenpäin. Kun polkusi kulkee oikein, niin voit jakaa lahjojasi toisille: myötätuntoa, opettamista, jakamista, rakkautta. Nämä kaikki ovat portteja ovimaan ja omaan tasapainoosi.

Elämäntilanteesi voi olla sellainen, että sinulla on tärkeä rooli jonkun tai joidenkin ihmisten auttamisessa. Hevosen voimalla vahvistut itse, mutta hevosen ilmaantuminen usein kertoo myös siitä, että sinulle tulee tärkeä rooli auttaa muita ihmisiä jaksamaan. samalla kun autat heitä, näet erilaisia elämänpolkuja ja opit koko ajan lisää elämän mystiikkaa. Näin näet ihmisten erilaisia tehtäviä elämässä ja opit kunnioittamaan näitä kaikkia. Koko ajan oma elämänkokemuksesi ja viisautesi kasvaa.

Hevonen voi ilmaantua sinulle myös, jos jokin odottamaton elämäntilanne on tulossa. Tällöin tarvitset paljon fyysisiä tai henkisiä voimia ja tilanteesta selviäminen vaatii paljon ponnistelua. Hevosen voimalla tästä kuitenkin selviät. Hevosen tullessa elämääsi, löydät mukaan annoksen villiyttä ja vapautta. Vaikkakin autat paljon toisia ihmisiä, niin se ei koskaan saa tapahtua alistumalla tai omaa vapauttasi menettämällä. Mitä villimmin ja vapaammin pystyt elämäsi kohtaamaan sen voimakkaammin löydät itsestäsi elämänpaloa."

 ILVES
"PÄÄTEEMA: Salaisuuksien pitäminen, suojeleminen, opas.
Ilveksellä on kyky liikkua läpi ajan ja paikan, kohdata Suuri Hiljaisuus - se on salaisuuksien tietäjä. Veli tai sisko Ilves omaa henkilökohtaista voimaa ja tuntee tien aarteiden luokse.
PARANTAVA VOIMA: Ilveksen parantava voima on selvänäköisyyttä. Ilves näkee pelkojen taakse, se löytää piilotetut totuudet, mutta se ei paljasta näitä tietoja - Ilves tietää."

Olin todella hämmentynyt ilveksen ilmestymisestä, mutta pohdiskeltuani hetken sen tarkoitusta, on selvääkin selvempää sen olevan tällä hetkellä tärkeä voimatekijä. Olen viime aikoina erityisen viehättynyt erityisesti oman sisimmän totuuteni etsintään. En osaa enkä halua valehdella itselleni pienimmästäkään tuntemuksesta. Hevonen ja ilves ovat oikeita oppaita tällä tiellä. Toivon niiden olevan läsnä myös ensi syksynä, kun vietän useamman kuukauden henkisellä tiellä Intiassa.

Epävakaudesta tyyneyteen

"Mä meen yläasteelle, lukioon ja yliopistoon ja sitten töihin."
"Sitten sä ootkin eläkkeellä ja kuollut."

Näin keskustelivat kaksi 8-vuotiasta. Putkiajattelu elämän kulusta on yleistä, mutta hätkähdyttävää oli kuulla sen syöpyneen jo näin pienien lasten mieliin. Heidänhän tulisi leikkiä ja nauttia elämästä. Mihin heidän keskustelustaan unohtuivat kokemukset, elämykset, uuden näkeminen ja kokeminen? Vielä aikuisiälläkin irrottauduttuani itse putkimallista, joutuu tietoisesti taistelemaan tuota elämänmallia vastaan, joka hallitsee ympäröivää yhteiskuntaa. Jos ei etene portaalta toiselle, on usein jotenkin poikkeava... kunnianhimoton, päämäärätön, joidenkin mielestä ehkä epäonnistuja. Vai onko? Jos haluaakin saada elämästään vain mahdollisimman paljon irti, erilaisia kokemuksia, näkemyksiä, kun kerran on elämän lahjan itselleen saanut.

Löysin buddhalaisen runon, joka kuvaa aika hyvin kaikkea, mitä olen kokenut.

Riippuvaisen elämä on epävakaata, riippumattoman elämä ei ole epävakaata.
Kun ei ole epävakautta, on tyyneys.
Kun on tyyneys, ei ole minkäänlaisia taipumuksia.
Kun ei ole minkäänlaisia taipumuksia, ei ole tulemista eikä menemistä.
Kun ei ole tulemista eikä menemistä, ei ole kuolemaa tai syntymää.
Kun ei ole kuolemaa tai syntymää, ei ole sen enempää ”täällä” kuin ”tuola puolen”  eikä ”niiden välissä”.
Juuri tämä on kärsimyksen loppu.

Kun pääsi sinuiksi sen kanssa, ettei ole elämässä mitään ulkoista, johon tarrata, ei työtä, asuntoa, parisuhdetta, säännöllisiä tuloja, oli opittava elämään sen kanssa. Sitä myötä elämä muuttui onnellisemmaksi kuin koskaan ennen. Pääsi elämän ytimeen, elämän iloon. Merkittäviin pieniin elämyksiin ja ilon lähteisiin. Haittapuolena tuli kuitenkin se, että entiset "vakauden" lähteet muuttuivat pelottaviksi. Niiden kohtaaminen yhdistyy vielä liiaksi onnettomaan elämänaikaan. Onneksi ei ole muuta kuin tässä ja nyt. 

Yksinäisen keijun tarina

Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin
että vastatuulessakin lentää jaksaisi
Kovat oli ajat ollu hällä takana
mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?

Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois

On paratiisi meillä täällä näin
vaan ei aina kaikki koe sitä näin
Sillä faunin, peikon, keijunkin
suru joskus kiinni saa
ja vie mukanaan

Yksinäisen keijun tarina kosketti kaikkia
Peikot lohdutteli keijuja, haltijat fauneja
Kaikkialla huokausten kera toistettiin:
Miksi se yhden hengen vaati
ennen kuin me muistettiin:

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

Ois paratiisi meillä täällä näin
jos elettäisiin aina lähekkäin
ja vaikka faunin, peikon, keijunkin
suru silloin kiinni saa
se ei vie mukanaan

(Chisu: Yksinäisen keijun tarina)

Kevään tullen

Leskenlehdet kukkivat, linnut livertävät ja aurinko lämmittää. Kevät on hyvässä vauhdissa. Hankien alta on paljastunut käyneitä hirvenluita, joista on metsissä käyty taistelua koirien kanssa. Yksi metsäkaurisjahtikin on suoritettu, mistä jäi traumat minulle ja kauriille, kun koirat taas olivat onnessaan. Toivottavasti monet ovat ajoissa kylväneet yrtit, tomaatit yms., jotta ne ehtivät ajoissa tuottamaan satoa. Oma elämäni on viime aikoina tarjonnut ties minkälaisia seikkailuja. Kuukausi sitten tähän aikaan istuin todennäköisesti Skotlannissa meditaatiotyynyllä. Vietin ihania päiviä vain joogaten ja meditoiden. Sain nauttia kerta kaikkiaan erinomaisten Sudakan ja Sadhitan joogaopetuksesta. Sen jälkeen olen ehtinyt työskennellä päiväkodissa, ensiapukouluttautua, hiihtää hankikannoilla, samoilla metsissä, pohtia elämää suunnasta jos toisestakin. Viime yönäkin koin eräänlaisen seikkailun polkiessani räntäsateessa läpi pimeän maaseudun märkänä, viluisena ja väsyneenä päästäkseni koirieni luo, hokien mielessäni "kestäkää rakkaani, mitä tulen". Matka tuntui loputtomalta, kun ei meinannut nähdä edes, missä tie kulkee, mutta kun olin perillä saanut itseni peiton alle koirien kera, koin itseni henkisesti voittajaksi.

Asunnottomuus on ollut monin tavoin kasvattava kokemus. Kerrankin ei ole tarvinnut stressata rahojen riittävyydestä asumiskulujen lisäksi omaan ja koirien elättämiseen. Tunnen myös itseni harvinaisen vapaaksi ja siksi onnelliseksi. Asunto tosin on tiedossa puolen vuoden päähän. Kotikaupunkikin vaihtuu. Pääkaupunkiseudulta ei asuntoa löydy, joten päätin jättää suurten kaupunkien hektisyyden ja muuttaa oman mielenrauhani ja koirien hyvinvoinnin vuoksi pieneen kuntaan, jossa minulla ei ole ystäviä enkä uskokaan löytäväni samanhenkisiä. Vaikka asunnon odottamiseen liittyy pelonsekaisia tunteita, odotan myös, että pääsen sisustamaan asunnosta joogisen harmonisen.

Onpa tuo asunnottomuus muutoinkin koskettanut minua. Purskahdin melkein itkuun valtuustolle puhuessani pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa käsitellessämme, koska en kykene käsittämään ihmisiä, jotka eivät ole valmiita auttamaan eniten tarvitsevia ja luovat stereotyyppisiä käsityksiä ahdingossa olevista. Kehoni on edelleen ahdistunut tuosta käsittelystä, mutta olen iloinen, että kehoni kertoo, millaisten ihmisten seura ei ole minulle hyväksi. Kaipaan ympärilleni lämpimiä, välittäviä, avoimia ja henkisiä ihmisiä. Jooginen kehoni erottelee muutoinkin nykyisin tarkasti, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Esimerkiksi alkoholi, rasvainen ruoka ja liika kofeiini on hylätty. Kehoni kaipaisi myös päivittäistä meditointia, mutta en ole sitä saanut vielä otettua mukaan arkieloon.

Viime kuukaudet ovat opettaneet minulle elämästä, maailmasta ja ihmisistä enemmän kuin tähänastinen elämäni muutoin, joten odotan innolla myös tulevia kuukausia.

Mukkelis makkelis

Elämä on kummaa. Se voi tuoda yllättäen mukanaan ties minkälaisia seikkailuja. Olen saanut kokea sen viime aikoina. Vielä vuosi sitten taloudellinen tilanteeni oli vahva, oli opinnot ja työtäkin jonkin verran. Hups keikkaa, kaikki on muuttunut. Tuloni ovat romahtaneet. Tämän vuoden puolella tuloja ei ole ollut vielä senttiäkään. Koska vuokra-asuntoni on kallis ja vieläpä erittäin vetoisa mökki, jonka lämmittäminen maksaa todella paljon, jouduin irtisanomaan vuokrasopimukseni. Olen etsinyt jo puoli vuotta aktiivisesti uutta asuntoa, mutta pääkaupunkiseudulta tuntuu olevan mahdotonta löytää asuntoa, johon näin pienituloisella olisi varaa ja koirat olisi sallittu. Suurimmassa osassa vuokra-asunnoista lemmikit eivät ole sallittu, ja toisaalta esimerkiksi kerrostaloyksiöt ovat automaattisesti poissuljettu vaihtoehto kahden energisen ja paljon haukkuvan koiran kanssa. Saisin häädön melko nopeasti, kun koirat haukkuisivat jokaista naapureista kuuluvaa ääntä ja kakkaisivat rappukäytävään rappusia pelätessään. Ehdin jo olla kiitollinen, kun löysin edullisen asunnon, jonka olisin saanut parin kuukauden asunnottomuuden jälkeen. Sen kuntotarkastuksessa paljastui kuitenkin ongelmia, joten tällä hetkellä minulla ei ole mitään tietoa kodista.

Taloudellisessa katastrofitilassa olen myös ollut erityisen kiitollinen kaikista ilmaisista ruokailuista, kuten kokoustarjoiluista, sekä vaalilautakunnassa ylijääneistä leivistä, hedelmistä ja salaatista, jotka sain. Dyykkaaminen ei ole ollut erityisen onnekasta viime aikoina eikä kroppani siedä enää rasvaisia pasteijoita, jotka ovat dyykkaamisen vakiosaalis. Kukkakaalikeittoa sentään sain dyykkaamisen ansiosta :) Olen myös iloinen jäljellä olevista säilötyistä satokauden antimista ja olenkin syönyt viime aikoina paljon sieniä, villivihanneksia, marjoja ja papuja.

Olen iloinen, että olen vuosien varrella oppinut erätaitoja, koska nyt ne ovat todella tarpeen. Vaikka tulevat kuukaudet tuntuvat ajatuksissa pelottavilta, odotan myös tätä elämäni kenties suurinta seikkailua. Se varmasti kasvattaa henkisesti.

Voimaa rummuista ja koruista

Enpä ole saanut aiemmin laitettua tänne kokemuksia voimarumpukurssista, jonka kävin syksyllä. Teimme intiaanirummut itse ja koristelimme ne. Kaksipäiväinen kurssi seremonioineen tunnelmallisessa Kolin syksyssä oli huima kokemus, joka sai kurssilaisia vaikutuksessaan jopa kyyneliin. Minun oli aluksi kovin vaikeaa päättää, mitä maalaan rumpuun. Mieleni halusi kovasti maalata siihen puun tai menninkäisen, mutta loppujen lopuksi rumpu ei tuntunut kutsuvan niitä, eikä edes hevosta, joka kurssin aikana ilmestyi voimaeläimekseni. Sisäisellä intuitiolla maalasin kuvaan energiaa, vihreyttä, valoa ja elämää.


Uudessa-Seelannissa ihastuin maorien käyttämiin symboleihin, joilla kullakin on syvempi henkinen merkitys. Erityisesti minua kutsui koruksi nimetty symboli, joka joissain muodoissaan kummasti muistuttaa rumpuunkin maalaamaani ying yang-merkkiä. Koru on saanut lähtönsä kiwiläisestä silver fern -kasvin verson muodosta.


Koru on niin tärkeä symboli Uudessa-Seelannissa, että sitä näkee, minne ikinä meneekin. Koruissa, paidoissa, koristeissa, tauluissa... Koru-koruja on valtavasti erilaisia ja yksi sellainen toki tarttuikin minunkin mukaani, ja siitä onkin tullut minulle erittäin rakas merkityksensä vuoksi. Se ilmentää henkistä kasvua, uusia alkuja, rauhaa ja voimaa.

Tämä ei ole minun koruni, mutta yksi esimerkki, miten kasvin muoto muuntautuu. Tässä yksi lainaus symbolin merkityksestä:

The unfolding spiral tipped shoots of the New Zealand silver fern plant become new fern leaves (fronds). Thus the reference to new life or a new start. The circular shape of the baby fern frond also symbolizes nurturing, purity, tranquility, personal growth, positive change and awakening.