Viimeinen kuukausi on ollut hakellyttava. Uusi-Seelanti tarjoaa matkaajalle yhdessa maassa kaiken, mita Euroopassa on yhteensa ja viela enemman. Tulivuoria, poimuvuoria, geotermisia lahteita, jaatikoita, sademetsia, havumetsia, lammas- ja lehmalaitumia, kilometreja pitkia hiekkarantoja, kivikkoisia merenrantoja tyrskyineen, jyrkkia kalkkikivitormia, pingviineja, valaita, merileijonia, hylkeita, delfiineja... mita kaikkea unohtuikaan listasta. Tuon kaiken edella olevan olen nahnyt ja kokenut delfiineja lukuun ottamatta. Mieleenpainuvimmat kokemukset ovat olleet Lake Wanakan viereiselle vuorelle kiipeaminen ja sielta avautuvat 360-asteiset maisemat turkooseine jarvineen ja lumihuippuisine vuorineen seka Otagon peninsulalla suoraan luokseni taapertanut pingviini, joka katseli paa kallellaan, kuka oikein olen. Kyseisen alueen pingviinit eivat ole tottuneet ihmisiin, ja olin vain hiljaa paikallani, niin eras niista paatti katsastaa, kuka oikein olen. Valaista onnistuin nakemaan ainoastaan kaskelotteja. Hylkeita puolestaan makoilee rannoille paikassa jos toisessakin.
Uusi-Seelanti on varsin kaksijakoinen maa, mita tulee luonnon- ja ymparistonsuojeluun. Neljasosa maa-alasta on kansallispuistoja, mutta eniten kansallispuistoa on karuilla vuorenrinteilla, kuin Suomessa Lapin eramaissa ikaan. Suojellut alueet ovat kuitenkin tarkassa tarkkailussa ja niilla saa kulkea ainoastaan tehtyja reitteja pitkin. Harva turisti tuskin haluaisikaan lahtea tarpomaan jyrkkaa vuorenrinnetta sakean sademetsan kasveihin ja kiviin kompastellen. Monille alueille paastetaan vain 40-60 vierailijaa vuorokaudessa ja vierailua varten pitaa hakea lupa valtion luonnonsuojeluosastolta. Luonto on Uudessa-Seelannissa arvokas, silla maan lajeista 75 prosenttia esiintyy vain taalla. Toisin sanoen metsassa ei juuri lajeja tunnista, korkeintaan eurooppalaisten mukanaan tuomat peipot, mustarastaat ja pajulinnut. Luonnonsuojelun tarkeyteen on havahduttu lajien haviamisen myota, mutta taustalla lienee vahvasti myos turismi, joka on maan tarkein tulonlahde ja luonto turismin ykkosvetonaula. Luonto on siis myos kaupallistettu. Samoin maatalous, joka on maan toiseksi tarkein tulonlahde. Turisteja viihdytetaan kylassa jos toisessakin mm. lampaan keritsemisesityksilla (ilmeisesti showsta maksavia siis riittaa).
Kun tahan mennessa on kulkenut maan molemmat saaret lahes karjesta karkeen, huomaa myos luonnonsuojelun ja maatalouden ja metsatalouden ristiriidan. Toiset vuoret ovat sademetsan peitossa, toiset taynna riviin istutettua havumetsaa ja toiset paljaaksi hakattua laidunmaata. Eurooppalaisten maahan tunkeutumisen jalkeen metsaa raivattiin laidunmaaksi niin valtavalla nopeudella, etta alkuperaista metsaa on vahan jaljella, ja erityisesti ainutlaatuista jopa yli 2000-vuotiaaksi kasvavaa kaurimetsaa on vain muutama pieni alue. Tatakin osataan kaupallistaa ja itsekin "ostin" muutaman puun, eli rahoilla istutetaan muutama kotoperainen puu alueille, jotka pyritaan saattamaan alkuperaisen luonnon tilaan.
Kuvani Uudesta-Seelannista oli sellainen, etta luonnon lisaksi taalla arvostetaan luomutuotantoa ja maassa on paljon hippeja. Suuria kaupunkeja lukuun ottamatta suuristakaan ruokakaupoista ei saa juuri luomutuotteita, ja hippeja (ainakaan ulkoisesti tunnistettavissa olevia) on nakynyt vain muutamassa kaupungissa. Paakaupungissa Wellingtonissa toimii kuitenkin Occupy Wellington-liike, joka vastannee Helsingin kansalaistoria. Taalla oli myos parlamenttivaalit muutama viikko sitten, ja lahella oli, ettei Suomen kokoomusta vastaava puolue saanut enemmistoa parlamenttiin. He saivat 121 paikasta 60, kun tyovaenpuolue sai 34, vihreat 13, persuja vastaava puolue 8 ja maoripuolue 3 (ja kolmelle pienelle yksi paikka).
Sormet ristiin, etta huomenna ei ole niin tuulista kuin luvataan, muuten aikomukseni tehda yksi maailman hienoimmiksi rankatuista paivaretkista "alpine crossing" peruuntuu, jos retkeilijoita ei paasteta parin kilometrin korkeuteen tulivuorille nousevalle reitille.
Pancake rocks Punakaikissa.
Pancake rocks Punakaikissa.
Tervehtivä villipingviini Otagossa.
Tervehtivä villipingviini Otagossa.
