Majvikissa nostettiin viime viikolla viimeisetkin palsternakat ja perunat. Kroppa kiittää, kun ei tarvitse enää nostella päivätolkulla painavia juuressäkkejä. Nyt kellarit pullistelevat ääriään myöden täynnä, mutta sää ei ota jäähtyäkseen, jolloin juurekset ovat vaarassa kellareiden pysyessä lämpiminä. Sadonkorjuun maukkaita antimia on kaikille monipuolisesti saatavilla tilakaupasta. Erityisesti punajuuret, porkkanat ja palsternakat ovat vertaansa vailla eikä niitä voi edes verrata kaupasta saataviin, niin kertakaikkisen maukkaita ne ovat. Muut talkoolaiset lopettivat työt jo viime viikolla, mutta itse olin vielä tänään auttelemassa tilausten pakkaamisessa.
Pyöräilin työpäivän jälkeen kotiin hitaasti nautiskellen ja ihmetellen, tietäen, että kyseessä oli viimeisiä tämän syksyn pyörämatkoja kyseisellä reitillä. Ennen reissuun lähtöäni menen vielä päiväksi huolehtimaan lehmistä, kanoista ja tilakaupasta isäntäväen poissaollessa. Tämä päivä oli kuitenkin virallisen työn päätös. Polkiessani aurinko siinsi puiden latvojen korkeudella värjäten toisella puolella tietä siintävän Sipoonkorven kuuset ja kalliot kullankeltaisiksi. Hevonen laukkasi suurella laitumella ja kaksi ratsastajaa kulki pellolla hevosineen saaden minut miettimään, josko hevosallergiani olisi kadonnut kuten kissa-allergianikin, jotta pääsisin ratsaille. Sipoossa ei ollut satanut, mutta Vantaan puolella tiet olivat märät ja tien varren kallion vesiuomat kimalsivat violetin ja syvän sinisen värisinä. Mutkitellessani Sotungin peltojen keskellä parvi kanadanhanhia matkasi ylitseni kohti etelää. Kotikulmilla lapset työnsivät toisiaan kottikärryissä ja kotiovella karvakaverit ottivat minut iloisesti vastaan. Yksi aikakausi elämästäni sai päätöksen. Edessä ovat tuntemattomat tiet ja uudet seikkailut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti