Viime kuukausina tuntuu media olleen vielä entistäkin enemmän täynnä uutisia ja keskustelua joogan hyvinvointivaikutuksista. Noin kuukausi sitten mm. Helsingin Sanomat uutisoi julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan jooga lieventää masennusta ja unihäiriöitä ja helpottaa mielen yliaktiivisuutta, kuten ADHD:ta ja skitsofreniaa. Jotkut tahot uutisoivat tutkimustulosten olevan yllättäviä, mutta kaikki joogaa pidempään harjoittaneet varmasti tietävät omasta kokemuksesta, ettei tuloksissa ole yllätyksiä, vaan joogan vaikutukset hyvinvointiin on helposti havaittavissa omassa kehossa ja mielessä jopa lyhyen ajan, joskin säännöllisen harjoittelun jälkeen. Kehollisia vaikutuksia ovat mm. ryhdin ja ruoansulatuksen paraneminen, verenpaineen aleneminen, hengityksen syveneminen ja stressin helpottuminen.
Joogaa itse opettaessa parhaita hetkiä ovat ne, kun joku saa tunnilla oivalluksia. Aloittelijat harvoin ymmärtävät joogan henkistä puolta tai osaavat päästää muualla yhteiskunnassa vallitsevasta kilpailuhengestä irti joogaharjoituksenkaan aikana, mutta pienetkin keholliset oivallukset ovat arvokkaita. Opettajana tuntuu hyvältä kuulla tunneilla kävijöiden kiitoksia ja kehuja siitä, kuinka jooga tuntuu hyvältä ja esimerkiksi selkäkivut ovat helpottaneet. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, miten itse onnistuu opettajana, koska joogassa on kyse syvemmistä, yksilöllisistä asioista ja yhteyden kokemisesta. Niinpä parasta on se, kun huomaa tunnilla kävijöiden kehittyvän niin, että osaavat loppushavasanan aikana päästää irti, ja huomaa, kuinka keho (ja siis mieli) kerta kerralta oppii rentoutumaan ja päästämään irti paremmin. Kun vieläpä kuulee kommentin, ettei meinaa pysyä hereillä loppurentoutuksen aikana, ei voi muuta kuin ajatella, että vau, mieli alkaa tottua irtipäästämiseen, kun on oppinut rentoutumaan harjoituksen aikana niin syvällisesti. Samoin arvokasta on se, että joku oivaltaa hengittämisen merkityksen ja sen vaikutuksen mieleen ja kehoon, erityisesti stressinhallinnassa.
On ollut ilo välittää joogaa ihmisille, jotka eivät ole siitä ennen juuri tienneet, ja vaikka yleensä inhoan ihmisryhmien edessä esiintymistä, 20 hengen ryhmän ohjaaminen on tuntunut ikään kuin luonnolliselta. Niin kuin joogaopettajakoulutuksessamme sanottiin, opettajana olet ikään kuin vain väline sanomalle. En siis koe varsinaisesti itseäni opettajaksi, olen vain sanansaattaja.
Yle Areenassakin on lukuisia radio-ohjelmia joogasta ja sen hyvinvointivaikutuksista ja suosittelen niitä lämpimästi. Erityisesti tämä Mia Jokinivan kirjasta kertova artikkeli ja haastattelu ovat hyviä. Muita hyviä mm. vuoden takainen Kylli Kukkin haastattelu sekä mindfulness-keskustelu.
Joogaa itse opettaessa parhaita hetkiä ovat ne, kun joku saa tunnilla oivalluksia. Aloittelijat harvoin ymmärtävät joogan henkistä puolta tai osaavat päästää muualla yhteiskunnassa vallitsevasta kilpailuhengestä irti joogaharjoituksenkaan aikana, mutta pienetkin keholliset oivallukset ovat arvokkaita. Opettajana tuntuu hyvältä kuulla tunneilla kävijöiden kiitoksia ja kehuja siitä, kuinka jooga tuntuu hyvältä ja esimerkiksi selkäkivut ovat helpottaneet. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, miten itse onnistuu opettajana, koska joogassa on kyse syvemmistä, yksilöllisistä asioista ja yhteyden kokemisesta. Niinpä parasta on se, kun huomaa tunnilla kävijöiden kehittyvän niin, että osaavat loppushavasanan aikana päästää irti, ja huomaa, kuinka keho (ja siis mieli) kerta kerralta oppii rentoutumaan ja päästämään irti paremmin. Kun vieläpä kuulee kommentin, ettei meinaa pysyä hereillä loppurentoutuksen aikana, ei voi muuta kuin ajatella, että vau, mieli alkaa tottua irtipäästämiseen, kun on oppinut rentoutumaan harjoituksen aikana niin syvällisesti. Samoin arvokasta on se, että joku oivaltaa hengittämisen merkityksen ja sen vaikutuksen mieleen ja kehoon, erityisesti stressinhallinnassa.
On ollut ilo välittää joogaa ihmisille, jotka eivät ole siitä ennen juuri tienneet, ja vaikka yleensä inhoan ihmisryhmien edessä esiintymistä, 20 hengen ryhmän ohjaaminen on tuntunut ikään kuin luonnolliselta. Niin kuin joogaopettajakoulutuksessamme sanottiin, opettajana olet ikään kuin vain väline sanomalle. En siis koe varsinaisesti itseäni opettajaksi, olen vain sanansaattaja.
Yle Areenassakin on lukuisia radio-ohjelmia joogasta ja sen hyvinvointivaikutuksista ja suosittelen niitä lämpimästi. Erityisesti tämä Mia Jokinivan kirjasta kertova artikkeli ja haastattelu ovat hyviä. Muita hyviä mm. vuoden takainen Kylli Kukkin haastattelu sekä mindfulness-keskustelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti