Alkaa muodostua jo perinteeksi, että esikasvatus jää kokonaan tekemättä tai jää ainakin liian myöhäiseksi. Tänä vuonna ehdin juuri ja juuri saamaan edes osan vihanneksista esikasvatukseen, jotta ne ovat ilmojen yhä lämmettyä ehtineet taimettua ulos istuttamista varten. Alkukevät on ollut kaoottinen, mutta nyt on paremmin aikaa ja energiaa paneutua kasvien maailmaan. Kasvimaakin puuttuu vielä. Viime kesänä kasvatimme kaiken erilaisissa laatikoissa ja ruukuissa, sillä elämäntilanne oli niin epävarma, ettemme saaneet kasvimaata tehtyä. Hyvin onnistuu pienimuotoinen viljely siis myös niillä, joilla ei ole omaa pihaa, mutta on parveke. Pihamme on myös niin savinen, ettei siinä kasva muu kuin sammal, ei edes nurmi. Nytkin harkinnassa on väkertää itse suuret kasvulaatikot, jottei tarvitsee kääntää maata niin perusteellisesti. Nykyisin kaupoissakin myydään valmiita, kalliita kasvulaatikoita, mutta niitä ei meidän taloustilanteessamme edes harkita ja hyvinhän sellaiset itsekin nakuttelee. Kasvualustaratkaisu pitäisi kuitenkin tehdä pian, sillä toukokuu koittaa ja olisi aika saada punajuuret, porkkanat yms. kasvamaan.
Tällä hetkellä ruokapyötämme on erilaisten ruukkujen vallassa. Esikasvatuksessa on mm. kurpitsaa, persiljaa, rucolaa, basilikaa, oreganoa ja avomaankurkkua. Muutamat lajit odottavat vielä istutusta ja pian pääseekin istuttamaan ulos osan lajeista. Tämä on vasta esimakua kesästä, sillä olen kesällä muutaman kuukauden hommissa
Majvikin tilalla ja saan nauttia oikein kunnolla käsien multaamisesta ja viljelypuuhista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti