Innostuin taas kevään tullen tekemään luonnonmateriaaleista käsitöitä. Tein yhden jos toisenkin risukorin, joita on nyt eri puolilla taloa tuomassa kotoisuutta. Lisäksi opettelin punomaan pajuilla. Vaikka eipä se vaikeaa ole ja pajujakin on pellonvierusojat täynnä. Köynnöspyramidi odottaa kesäkelejä ja köynnöskasveja kiipeilemään varttaan pitkin. Pajutarjottimet koristavat tuvan "sohvapöytää", jona toimii viime kesänä pajasta pelastamani vanha puulaatikko.
Jo viime kesänä pelastin myöskin pajasta vanhan seinähyllyn, jonka hioin ja maalasin uuteen uskoon ja nyt se koristaa tuvan seinää notkuen yrteillä ja kuivatuilla sienillä täytettyjä lasipurkkeja. Tallista puolestaan kaivoin talon vanhan säilytyslaatikon. Missä lie huoneessa ja tarkoituksessa ollut joskus muinoin entisten sukupolvien aikana. Senkin hioin ja maalasin viime kesänä ja nyt se koristaa toista yläkerran huonetta kätkien vierasvarapeitot ja tyynyt hienosti uumeniinsa.
Tämän alkukevään projekteistani yksi on viimein ollut pajassa ollut hieno lipasto... vai kaappi, piironki vai miksi sitä sanoisi. Se oli sinne työvälineisiin hautautuneena ja ollut ilmeisesti joskus vanhalla parilla käytössä. Reilu puolivuosisataa sitten paja oli nimittäin talon vanhan parin tupa nuoremman parin asuessa päätalossa. Päätin jo viime kesänä, että piironki pitää saada arvoiseensa kuntoon ja käyttöön. Tällä kertaa jouduin ensin raapimaan useita maalikerroksia pois, sitten hiomaan ja lopulta maalaamaan.
Nyt piironki on kaunistamassa yläkerran aulaa.
Kunnostamista riittää... kesällekin on luvassa ties kuinka monta projektia. Saa nähdä, mitä tuleman pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti