tiistai 11. kesäkuuta 2013

Koiratyttö sairastaa

Naanan sairastaminen on jatkunut nyt kaksi kuukautta. Välillä pääsimme jo virtsakiteistä eroon, mutta ne palasivat ennaltaehkäisevästä ruokavaliosta huolimatta. Palasimme siis jälleen liuottavaan ruokavalioon. Virtsan viljelytuloksista ei ole saatu mitään irti, sillä kuukausi sitten otetussa katetroidussa näytteessä saman tien näkyneet sauvabakteerit, joita eläinlääkäri ei tunnistanut, eivät kasvaneet viljelyssä. Viime viikolla otettiin uusi näyte ja taas oli bakteerien sekakasvua ja samaista sauvabakteeria, jota lääkäri ei tunnista. Näyte lähetettiin Eviraan jatkotutkimuksiin ja nyt eletään pelonsekaista aikaa.

Tämän keskellä olen menettänyt luottamukseni eläinlääkäriimme täysin, sillä hän ei ole edelleenkään tehnyt sellaisia perustutkimuksia kuin ultraääni, röntgen ja emätinvuodon tutkimus. Sen sijaan hän on arponut virtsanäytteiden tuloksia ja näemmä jättänyt huomiotta senkin, että virtsassa on ollut proteiineja, välillä liikaa valkosoluja, välillä puolestaan liikaa punasoluja. Hän ei myöskään reagoinut siihen, että Naanalla on virtsan karkailua ja pahimmillaan pissasi nukkuessaan alleen. Näin toimii ennen läänineläinlääkärinäkin toiminut muka arvostettu erikoislääkäri.

Sain tänään käsiini Naanan sairaushistorian ja viimein tavoitin eläinlääkärin, joka tuntui ottavan asian enemmän tosissaan. Tässä välissä jo yritin saada aikaa asemalle, jossa Naana steriloitiin ja kysyä heidän mielipidettään mahdollisuudesta, että steriloinnissa on jäänyt munasarjanpalanen vatsaan. Vastaanotto oli jäätävä enkä aio toiste asioida siellä. Niinpä nyt joudumme arvalla lähtemään uuteen lääkäriin ja toivon todella, että tällä kertaa saamme kohdata asiallisen ja asiantuntevan lääkärin. Tosin vielä pitää jännittää kolme päivää ennen tutkimusaikaa, mutta sentään pelkän kuvauksen perusteella saimme heti tunninmittaisen ajan ja lääkäri aikoo ottaa ultran ja verinäytteet.

Lueskellessani sairaushistoriaa ja etsiessäni internetistä tietoa alkoi mieleen hiipiä pelko, että kyse on vakavasta verisairaudesta tai kasvaimesta. Ainakin jälkimmäinen olisi voitu jo kaksi kuukautta sitten todeta ultralla, mutta ei. Muita mahdollisuuksia ovat diabetes sekä munuais- ja maksaperäiset sairaudet. Pitääkin alkaa lotota, jotta tulevista jättimäisistä eläinlääkärilaskuista selvittäisiin. Kaiken kukkuraksi Naana ei suinkaan ole ainoa läheiseni, joka on vakavasti sairas. Elämän antamat haasteet tuntuvat taas todenteolla kasaantuvan. Alkaa tuntua samalta kuin viisi vuotta sitten, kun kuukauden sisällä kuoli kolme sukulaista ja itse sairastuin epilepsiaan. Nyt on vieläpä kyse paljon läheisemmistä kuin silloin. Kuinka ollakaan tälläkin kertaa omakin terveys reistailee, mutta sen tutkimukset ja mahdollinen leikkaus saavat nyt odottaa niin pitkään kuin vain mahdollista. Kaikki ponnistukset vaaditaan nyt muiden haasteiden kanssa. 

2 kommenttia:

  1. Oi... :( Voimia ja toivotaan parasta jokaiselle sairastavalle. Muista pitää itsestäsikin huolta!

    VastaaPoista
  2. Ihan kauheasti ei viisastuttu tänäänkään lääkärissä. Sen sijaan tutkimuksiin meni 1,5h. Se saatiin suljettua pois, ettei ole virtsakiviä. Sen sijaan ultra eikä röntgen pystynyt sulkemaan pois virtsarakon kasvaimen mahdollisuutta, sillä rakon limakalvo oli paksu ja "piparkakkumainen". Siispä joudumme menemään myöhemmin tarkistuskäynnille. Se pitäisi vieläpä saada tehtyä rakko täynnä, mutta Naanalla on tapana päästää hätäpissat tutkimushuoneeseen joutuessaan. Rakko tyhjänä asiaan ei kuitenkaan voida saada varmuutta.

    Ensi viikolla tulee toivottavasti Evirasta tulokset sekä tänään otetuista verikokeista hormonitulokset. Sitä kauemmin joudumme odottamaan Brucella -vasta-ainetuloksia, jotka myöskin tutkitaan verestä.

    Nyt saimme virtsatieinfektion lisäksi diagnoosiksi emätintulehduksen, kuten olin ounastellutkin. Se on kuitenkin aina toisen tekijän aiheuttama, joten toistaiseksi ei ole tietoa, onko taustalla krooninen virtsatieinfektio (joka puolestaan voi johtua diabeteksesta) vai mikä on taustatekijä. Tänään aloitettiin ainoastaan lääkitys virtsan karkailuun, joka sekin voi periaatteessa olla kaiken tämän aiheuttaja ja johtaa siten elinikäiseen lääkitykseen. Nyt lääkettä annetaan kolme kertaa päivässä. Vasta labratulosten valmistumisen jälkeen päästään lääkitsemään tulehduksia ja edessä on todennäköisesti kuukauden mittainen antibioottikuuri.

    Hetken ajan kunnollinen tutkiminen ehtikin rauhoittaa mieltä, kunnes luin, ettei virtsarakon kasvaimeen ole hoitokeinoa. Siispä edelleen vain toivotaan parasta.

    VastaaPoista